Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niinpä niin!

Yksi uudenvuodenlupauksistani oli päivittää tätä blogia säännöllisesti. Nyt siihen luulisi kykenevän, kun olemme Pihvin kanssa löytäneet elämäämme jonkinlaista rytmiä - kuuden kuukauden jälkeen. Tein myös monia muita lupauksia, joiden pitämisessä on jo nyt tehnyt tiukkaa. Esimerkiksi sadan päivän karkkilakko on saanut minut nuuhkimaan suklaalevyä ja itkemään ikävää kodin herkkuhyllyllä, jonne kovasta yrityksestä huolimatta jäi kasa joululahjaherkkuja. Tarkoituksena on myös vähän pudottaa painoa. Raskauskiloista olen jo muutama kuukausi sitten selvinnyt (niitä tuli melkein 20), mutta sen jälkeen on jäänyt paino junnaamaan paikoilleen. Ylipainoinen en ole nytkään, mutta 5-10 kiloa saisi pois ihan helpolla ja terveellisesti. Onneksi joulumässäilyt pysyivät kohtuudessa, eivätkä painoani nostaneet.

Joulun alla oli muutakin juhlimista, kuin pakolliset pyhät. Samalla kun minä "lepäilin laakereilla", mun parhaat tytöt ottivat ja valmistuivat. Sen kunniaksi käytiin syömässä porukalla puolisoidemme kanssa.
Joulu menikin sutjakkaasti anoppilassa. Lahjoja tuli paljon, vaikka meidän perheen perinteisiin on kuulunut jo vuosikausia fraasi "mitään ei osteta yhdellekään aikuiselle". No, syyllistyinhän minäkin lahjomaan lähipiiriä lapsista aikuisiin, mutta tänä jouluna tein kaiken aivan itse. Lahjavalikoimaan kuului jalanjälkiä soodataikinassa, lumiukkosoppaa, keksijauhopurkki ja marmeladit. Jälkimmäistä lukuunottamatta taisinkin taikoa tämän joulun itsetehtyjen lahjojen suosikit (ja se jälkimmäinen on mutsin ja anopin suosikki), ainakin jos on Pinterestiin uskominen. Sen sovelluksen löysinkin vasta viime syksynä uuden puhelimen myötä, ja olen ollut aivan ällikällä lyöty sen monipuolisuudesta. Itse poimin tauluihini tee-se-itse -ideoiden lisäksi muunmuassa sisustukseen, ruoanlaittoon ja tyyliin liittyviä juttuja.
Pihvi sai niin paljon lahjoja, ettei mahallaan kellivää vauvaa meinannut röykkiönsä seasta edes erottaa. Miehen kanssa sovimme minun, köyhän äippärahalaisen, vaatimuksesta, ettemme osta toisillemme yhtään mitään. Minä kiersin oman vaatimukseni sillä, että allekirjoitin pakettikortin Pihvin nimellä. Ukko ei ollut ihan yhtä "älykäs", joten häneltä jäi lahjat kauppaan. Mutta sain minäkin joulupukilta jotain, muunmuassa jo pitkään toivomani 4,5 litran valurautapadan. Vielä on pata rasvaamatta ja käyttämättä, kun en ole vielä tarpeeksi himottavaa reseptiä löytänyt. Olen sillä tavalla älytön, etten haluaisi korkata pataa perinteisellä karjalanpaistilla.

Tällaiset kuusenpallot askartelin koristamaan jokaista pakettia
Vuoden vaihtumistakin vietettiin rauhallisesti koko perheen voimin, tällä kertaa minun vanhempieni luona. Hassua sinänsä, että siellä minä ja Pihvi olimme myös vuosi sitten, ja silloin kerroin vanhemmilleni ja sisaruksilleni olevani raskaana. Ihan yhtä tunteellinen oli tämäkin vuodenvaihde, sillä olihan se esikoisemme ensimmäinen.

Nämä raketit eivät räjähtäneen uuden vuoden aattona, vaan jo aikaisemmin joulukuussa tasa-arvoisen avioliittolain kunniaksi Kansalaistorilla.
Tänä vuonna olen myös luvannut kuluttaa vähemmän. Liityin mukaan Facebookissa pyörivään "Vuosi ilman uusia vaateita" -haasteeseen. Ihan täysin en hankinnoilta varmasti säästy, sillä olohuoneen karvamatto saa pian epäkäytännöllisyytensä takia kyytiä, ja eilisellä tanssitunnilla ihastuin tasapainotyynyyn. Mutta vaatehankintoja pyrin omalta osaltani välttämään viimeiseen asti ja kirppistavaraa yritän kasata kaapeistani. Varsinkin myytäviä vaatteita löytyy. Harvat housut enää istuvat tähän levenneeseen takapuoleen. Tätä takapuolta enää tuskin millään laihdutuskuurilla "korjataan". Eikä tarttekaan! Tää pylly on muodostunut rakkaudesta! Hahhah - sydänpylly.