Tänään vähän tällainen lyhyempi postaus viikonlopun kuulumisista, sillä kohta täytyy rientää tanssitunnille.
Viikonlopun hiljaiseloon on syynsä. Olimme Pihvin kanssa mummulassa evakossa, kun isä vietti varpajaisiaan. Hyvin ajankohtaiset juhlat näin seitsemän kuukautta pojan syntymän jälkeen.
Maailman parhaana tyttöystävänä leivoin varpajaisväelle neljä pellillistä pitsaa. Lisäksi juhlakalu itse väsäsi makaronisalaattia ja boolia. Sauna oli lämmin, tarjoilut meni ja hauskaa oli, ainakin aamun asti. Ajeltiin Pihvin kanssa kotiin päiväuniaikaan ja vastassa meitä odotti hyvin kalpea ja huonovointinen isäntä, pari sohvalla punkannutta ja yhtä hilpeää kaveria, jätesäkillinen tölkkejä sekä puunattu koti. Ja uutuuttaan kiiltävä Pleikka nelonen.
Voi olla, että muistan väärin, olihan mulla synnytyksessä todennäköisesti parhaat huumeet mitä Kättäri tarjoaa, mutta... Musta se olin minä, joka olin raskaana 41+0 viikkoa, kärsin muunmuassa kokopäiväpahoinvoinnista ja erinäisistä suolisto-ongelmista (kova vatsa --> peräpukamat - äidit tietää, tulevat kauhistelee), "synnyttelin" 40 tuntia ja sain tikkejä. Missä on mun Pleikka nelonen?
Ei vaan on musta hienoa, että kaverit muisti uutta isää noin hienolla lahjalla. Huvittaa vaan varpajaisperinne itsessään, sillä onhan se isän osuus lapsen maailmaansaattamisessa aika rankka ;)
Koska bileiden jäljiltä kotona ei ollut edes leipää, googlailin ohjetta helpoille sämpylöille. Ohjeen mukaan taikinasta olisi pitänyt jauhoisilla käsillä pyöritellä sämpylöitä, mutta koska taikina oli löysää ja näytti vähän siltä, että se olisi päätynyt juhlavieraiden aamuoloista suoraan leivinpaperille, päätin vaan lusikoida kekoja ja kokeilla paistaa niitä. Ei mun leipäset ehkä esteetikon silmää miellyttäisi, mutta kyllä niitä söi ennemmin kuin selkäänsä otti.
Mutta iskät hei - älkää ottako tätä niin vakavasti! Sille lapselle te olette loppujen lopuksi ihan yhtä tärkeitä!
Viikonlopun hiljaiseloon on syynsä. Olimme Pihvin kanssa mummulassa evakossa, kun isä vietti varpajaisiaan. Hyvin ajankohtaiset juhlat näin seitsemän kuukautta pojan syntymän jälkeen.
Maailman parhaana tyttöystävänä leivoin varpajaisväelle neljä pellillistä pitsaa. Lisäksi juhlakalu itse väsäsi makaronisalaattia ja boolia. Sauna oli lämmin, tarjoilut meni ja hauskaa oli, ainakin aamun asti. Ajeltiin Pihvin kanssa kotiin päiväuniaikaan ja vastassa meitä odotti hyvin kalpea ja huonovointinen isäntä, pari sohvalla punkannutta ja yhtä hilpeää kaveria, jätesäkillinen tölkkejä sekä puunattu koti. Ja uutuuttaan kiiltävä Pleikka nelonen.
Ei vaan on musta hienoa, että kaverit muisti uutta isää noin hienolla lahjalla. Huvittaa vaan varpajaisperinne itsessään, sillä onhan se isän osuus lapsen maailmaansaattamisessa aika rankka ;)
Koska bileiden jäljiltä kotona ei ollut edes leipää, googlailin ohjetta helpoille sämpylöille. Ohjeen mukaan taikinasta olisi pitänyt jauhoisilla käsillä pyöritellä sämpylöitä, mutta koska taikina oli löysää ja näytti vähän siltä, että se olisi päätynyt juhlavieraiden aamuoloista suoraan leivinpaperille, päätin vaan lusikoida kekoja ja kokeilla paistaa niitä. Ei mun leipäset ehkä esteetikon silmää miellyttäisi, mutta kyllä niitä söi ennemmin kuin selkäänsä otti.
Oisko nää vähän niinkuin teeleipiä? |
Iskän ja Pihvin hajuhetki. Paparazziäiti taisi jo alkaa ottaa päähän. |
ihana kuulla että muutkin odottajat kärsii peräpukamista :D pitääks niitä hävetä synnärillä?
VastaaPoistaMulla ei vatsa toiminut viimeisen raskauskolmanneksen aikana ollenkaan, ja siitä tosiaan tuli tällainen epämukavampi vaiva. Synnytyksestä aiheutuneiden repeämien takia jännitti sitten vielä kahta kauheammin.
VastaaPoistaMutta mä luulen, että ne kätilöt ovat saattaneet nähdä useammatkin peräpukamat. Että ole vaan ylpeä pukamistasi! Ne on aiheutuneet jostain hienosta! :D
mulla oli ne jo ennen raskautta ja on menny tietenki vain pahemmaksi jota osasin odottaakkin mutta se vauva oli niin toivottu ja ei jaksanut enää odotella että pääsisi leikkaukseen.. vauva saa tulla ensin :) raskauden jälkeen toivonki pääseväni leikkaus hoitoon. voi voi kaikkea sitä pitää ihmisellä olla :) pitää vain toivoo ettei ne kätilöt saa traumoja mun paukama perseestä :D hhehe
VastaaPoistaJa noista raskauden aikana sallituista itsehoitolääkkeistä ei kyllä yleensä ole edes helpottamaan. Tsemppiä ja onnea tulevasta perheenlisästä!
Poista