Taas kuohuu. Supermutsit kautta maan. Aiheena vaihteeksi se, mitä kivunlievityskeinoja kukakin synnyttäessä käytti. Parhaimpia ovat he, jotka synnytivät ilman kivunlievitystä. Hyvänä kakkosena tulevat luomusynnyttäjät ja kolmantena he, joilla käytössä oli ilokaasu tai korkeintaan parasetamol. Kevyt piilosyyllistys (ja ei aina niin piilosyyllistys) niille äideille, jotka jotain muuta saivat.
Kun silikoni-Torppa haukkui kaikki maailman pienirintaiset naiset, totesi Katri Sorsa osuvasti, että tissigatea seuraisi pillukohu. Kenellä on venynein vagina. Oikeastaan eräänlainen pillukohu on äitipiireissä meneillään koko ajan. Kenen haaroväli kestää eniten kipua. Tämä kysymys nostaa aika ajoin päätään, niin nytkin. Vaikka repeämät ja velhonhihat eivät sinänsä ole mikään kehumisen aihe, on kuitenkin todella hienoa kertoa, että väliliha repesi peräsuoleen ja ylikin viisikiloista sikiöistä pungertaessa, ja että ainoana "kivunlievityksenä" toimi ajatus omasta ihanasta nyytistä ja puolison hellä kosketus olkapäällä. Oiva bonushan on, jos synnytys on tapahtunut kotona omassa sängyssä. Sillä hardcore-supermutsin mielestä sairaalassa synnyttäminen on joko luonnotonta tai banaalia.
Toiset pitävät luomusynnytystä jotenkin ihailtavana asiana. Minä en pidä, jos se ei sinulle tekstin alusta jo avautunut. Minulle oli jo hyvissä ajoin selvää, että Pihvin pusertaminen tulisi tapahtumaan parhaissa huumeissa, jotka talolla (Kätilöopistolla) olisi tarjota. Tämän ilmoitin heti päivystysosastolle astuessani. Ja ei - tässä tapauksessa elämä ei ole parasta huumetta. Minulle parasta huumetta olivat kiireessä annettu spinaalipuudutus ja jokin morfiinijohdannainen, joka tuntui iholla siltä kuin siinä olisi kävellyt miljoona muurahaista. Halusin, että synnytyksestä jää niin hyvä mieli, ettei seuraavaakaan synnytystä tarvitse kauheasti miettiä. Ja hyvä niin - olihan poikaa puserrettu jo puolitoista vuorokautta ennen synnytyssaliin ja oksitosiinitippaan pääsyä. Eikä pääni ollut siitäkään huolimatta sekaisin. En vain tuntenut kipua. Piste.
Miksi ylipäätään pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä, kun polttelua, tuskaa ja repeilyn tuntua on mahdollisuus lievittää? Mikä siinä on niin hienoa? Lapsi syntyy ihan yhtä lailla, on ihan yhtä terve ja kasvaa ihan normaalisti. Kipujen lievittäminen on lisäksi itselle helpottavaa. Kipulääkkeet voivat vaikuttaa myös syntyvään lapseen, mutta toisaalta ensihenkäys on käsittääkseni aika kivulias. Ehkä se lääke helpottaa myös lasta? Ehkä ei? En todellakaan tiedä.
Musta jokainen synnyttäköön miten haluaa. Vaikka metsässä puusta roikkuen, kuten eräässä amerikkalaisessa synnytysohjelmassa suunniteltiin. Mutta olis hirmu hienoa, että sellainen luomusynnytyksen ylenpalttinen ihannointi lopetettaisiin ja synnytystä pidettäisiin upeana asiana, tapahtui se lääkkeillä tai ilman. Ilman kipulääkkeitä synnyttäminen ei ole yhtään sen luonnollisempaa - niitä ei vain ole ennen käytetty, koska niitä ei ole ollut saatavilla.
Kun silikoni-Torppa haukkui kaikki maailman pienirintaiset naiset, totesi Katri Sorsa osuvasti, että tissigatea seuraisi pillukohu. Kenellä on venynein vagina. Oikeastaan eräänlainen pillukohu on äitipiireissä meneillään koko ajan. Kenen haaroväli kestää eniten kipua. Tämä kysymys nostaa aika ajoin päätään, niin nytkin. Vaikka repeämät ja velhonhihat eivät sinänsä ole mikään kehumisen aihe, on kuitenkin todella hienoa kertoa, että väliliha repesi peräsuoleen ja ylikin viisikiloista sikiöistä pungertaessa, ja että ainoana "kivunlievityksenä" toimi ajatus omasta ihanasta nyytistä ja puolison hellä kosketus olkapäällä. Oiva bonushan on, jos synnytys on tapahtunut kotona omassa sängyssä. Sillä hardcore-supermutsin mielestä sairaalassa synnyttäminen on joko luonnotonta tai banaalia.
Toiset pitävät luomusynnytystä jotenkin ihailtavana asiana. Minä en pidä, jos se ei sinulle tekstin alusta jo avautunut. Minulle oli jo hyvissä ajoin selvää, että Pihvin pusertaminen tulisi tapahtumaan parhaissa huumeissa, jotka talolla (Kätilöopistolla) olisi tarjota. Tämän ilmoitin heti päivystysosastolle astuessani. Ja ei - tässä tapauksessa elämä ei ole parasta huumetta. Minulle parasta huumetta olivat kiireessä annettu spinaalipuudutus ja jokin morfiinijohdannainen, joka tuntui iholla siltä kuin siinä olisi kävellyt miljoona muurahaista. Halusin, että synnytyksestä jää niin hyvä mieli, ettei seuraavaakaan synnytystä tarvitse kauheasti miettiä. Ja hyvä niin - olihan poikaa puserrettu jo puolitoista vuorokautta ennen synnytyssaliin ja oksitosiinitippaan pääsyä. Eikä pääni ollut siitäkään huolimatta sekaisin. En vain tuntenut kipua. Piste.
Miksi ylipäätään pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä, kun polttelua, tuskaa ja repeilyn tuntua on mahdollisuus lievittää? Mikä siinä on niin hienoa? Lapsi syntyy ihan yhtä lailla, on ihan yhtä terve ja kasvaa ihan normaalisti. Kipujen lievittäminen on lisäksi itselle helpottavaa. Kipulääkkeet voivat vaikuttaa myös syntyvään lapseen, mutta toisaalta ensihenkäys on käsittääkseni aika kivulias. Ehkä se lääke helpottaa myös lasta? Ehkä ei? En todellakaan tiedä.
Musta jokainen synnyttäköön miten haluaa. Vaikka metsässä puusta roikkuen, kuten eräässä amerikkalaisessa synnytysohjelmassa suunniteltiin. Mutta olis hirmu hienoa, että sellainen luomusynnytyksen ylenpalttinen ihannointi lopetettaisiin ja synnytystä pidettäisiin upeana asiana, tapahtui se lääkkeillä tai ilman. Ilman kipulääkkeitä synnyttäminen ei ole yhtään sen luonnollisempaa - niitä ei vain ole ennen käytetty, koska niitä ei ole ollut saatavilla.
Iu, ottaa ihan kipeetä kun vaan aatelenkin synnytystä vaikka viimeisimmästä(viimeisestä) on jo kaksi vuotta aikaa.. "Kaikenlaisia" (kivunlievitysten tai niiden puuttumisten osalta) synnytyksiä kokeneena, oma kokemus on että synnytys on ainutlaatuinen, hieno, rankka kokemus/toimitus. Kaikista synnytyksistä on jäänyt eufoorinen selvitytyjä olo oli sitten kivunlievitys tai ei. Itse en lähtisi ikinä maailmassa kritisoimaan kenenkään synnytyskokemuksia.. Tuntuu ihan pahalta ajatella että sen perusteella tehdään luokitteluita.
VastaaPoistaMun ei tee kipeää. Mä voisin synnyttää melkein tässä ja nyt, vaikka edellisestä kerrasta on vasta yhdeksän kuukautta. Ja todella oli eufoorinen olo synnytyksen jälkeen. Lääkkeistä huolimatta, kuten sanoit :)
PoistaNainen on naiselle susi ja elämä on yhtä Äitien sotaa. Sitä olen itsekin usein miettinyt, että miksi tällaisessa asiassa pitää kilpailla paremmuudesta. Tai vertailla. Synnytyshän on todella henkilökohtainen kokemus.
Vaadin molemmilla kerroilla epiduraalin. Vaikka ensimmäisestä synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja halusin nimenomaan toisenkin yhtä "mukavan" synnytyksen :D
VastaaPoistaSepä se! Olen jo suunnitellut, että kunhan Pikkukakkosen aika tulee ja lähdetään synnyttämään, niin otan sairaalakassiin mukaan Pihvin synnytyskertomuksen, että osaan pyytää oikeat lääkkeet :D
PoistaMä oon ihmetellyt tota luomuhössötystä. Ja nää kotisynnytykset... Nehän on melkein edesvastuuttomia. Eikö kotisynnytyksestä vauhkoovalle tule mieleenkään, että siinä synnytyksessä saatta jotain käydä? Ja sitten jos käy, niin onko ihan oikeasti valmis elämään seurausten kanssa? Itse synnytin esikoisen vahvasti epiduraalissa ja pikku kakkonen tuli taas nukutuksessa, mutta se onkin toinen tarina (hätäsektio). Mutta jokainen synnyttäköön niin ku tahtoo...
VastaaPoistaNiin - kai se on joku nouseva trendi. Osa tätä äitiyden kilpavarustelua.
PoistaPeriaatteessahan normaalin synnytyksen voi hoitaa kansallisromanttisesti vaikka saunan lauteilla, mutta totta tosiaan - mitä vaan voi käydä! Tässä reilun vuoden sisällä syntyneistä lapsista 80% on syntynyt sektiolla. Vain yksi sektioista oli suunniteltu. Jäljellejäävistä 20% eli alatiesynnytyksistä yksi päätyi Lastenklinikalle ja yksi näistä on oma lapsi.
Niin - siis meidän tuttavapiirin lapsista.
PoistaEkasta päädyin itse teholle ja toka tupsahti jo matkalla sairaalaan. Eihän ne ihan niin menneet kuin ajattelin, mutta lapset ovat maailmassa ja thats it. Musta tuntuu keskustelut kivunlievityksien tarpeellisuudesta ym niin ajan haaskaukselta, jokainen hoitaa homman tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan omien toiveiden mukaisesti. Koskaan kun synnytyksen kulkua ei voi varmaksi tietää etukäteen. Sama homma imetys- ym. keskusteluiden suhteen - yksilöllisistä jutuista ei voi kiistellä ja turha myöskään retostella huikeilla saavutuksillaan ;) :)
VastaaPoistaJa silti niillä joku aina retostelee. Onneksi oon itse ollut ihan nössö synnyttäjä, niin ei tarvitse retostella :D
Poista