Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila jakoi tänään Facebookissa Maaseudun Tulevaisuuden uutisen, jossa Valion toimitusjohtaja Annikka Hurme esittää maksua kouluruoan arvostuksen nostamiseksi. Niskavillani nousivat välittömästi pystyyn ja veri alkoi kiehumaan. Ei. Ei todellakaan! Aivan käsittämättömän typerä ja epäarvoistava ehdotus.

Uutisessa Hurme toteaa, että meidät on opetettu ruoan ilmaisuuteen. Ensinnäkään kouluruokahan ei missään määrin ole ilmaista. Kyllähän Hurmekin sen tietää. Siitä maksaa ansioistaan jokainen verojen muodossa. Minulle on aina kotona teroitettu, ettei sitä kouluruokaa tyhjästä nyhjäistä, kuten ei muitakaan yhteiskunnan palveluita. Tällaisen asian opettaminen lapsille ei vaadi kuulijalta sen suurempaa yhteiskunnallista ymmärrystä tai kertojalta valtiotieteiden maisterin papereita. Äidin ja isän, tädin ja sedän, naapurin Virtasen ja kaikkien muidenkin saamasta palkasta otetaan joka kuukausi tietty osa, jolla pyöritetään kouluja, sairaaloita, kirjastoja, poliisia, busseja ja vaikka mitä. Ja ei - lapselle ei tarvitse alkaa tikusta vääntämään miten esimerkiksi toimeentulotuesta ei pyöritetä kouluja, sairaaloita, kirjastoja, poliisia, busseja tai mitään muutakaan. Se on täysin toisarvoista. Riittää kun lapsi ymmärtää, että vanhemmat ihan oikeasti maksavat kouluruoasta. Minä en itse ole mikään maailman suurin neropatti, ja ainakin minun kalloon tämä ajatus saatiin asettumaan suhteellisen vähällä taonnalla.

No miten maksullinen kouluruoka sitten eriarvoistaa?

Kouluruoan hinta vaihtelee kuntakohtaisesti. Raaka-aineisiin käytetään noin 0,75-1,10 euroa. Siihen päälle tulee vielä liuta muita kustannuksia. Kuvitellaan, että lapsi veisi joka viikko raaka-aineiden hintaa vastaavan määrän rahaa kouluun ruokailuoikeuden saamiseksi, yhteensä viiden euron verran. Sitten on vaikka se toimeentulotukiperhe, jossa on yksi huoltaja ja kolme kouluikäistä lasta. Isä kaivaa kukkarostaan joka viikko 15 euroa, kuukaudessa 60 euroa.Yhtäkkiä kuukauden ruokalasku onkin lähes tuplaantunut. Kouluruoan sijaan lapset alkavatkin kantaa koulussa mukana eväitä, jotka joka toinen päivä kiireessä unohtuvat jääkaappiin, ja lapsi jää silloin ilman ruokaa. Kahdeksasta neljään koulussa istuminen ilman ruokaa on aika pitkä aika. Samaan aikaan vierustoveri taputtaa kalapuikoista pinkeää vatsaansa ja huitasee menemään vielä omilla rahoilla ostetun limpparin. Kuulostaako reilulta?

Sitten on ne lapset, joilla kouluruoka on oikeasti päivän ainoa lämmin ruoka. Vanhemmat eivät joko ehdi tehdä ruokaa kotona, tai sitten heitä ei vain kiinnosta. Itse muistan yläasteelta yhdet sisarukset, jotka joka maanantai ja perjantai tankkasivat mielestäni hurjat määrät ruokaa lautaselle. Asiaa en koskaan tietenkään kysynyt, mutta jonkin aikaa pohdittuani järkeilin, että ehkei heille ole tarjolla ruokaa viikonloppuisin. Miksi muuten lautanen olisi aina ääriään myöten täynnä juuri viikonloppua vasten ja sen jälkeen? Olisiko nämä sisarukset saaneet rahaa erikseen kouluruokaa varten?

Oikeassa Hurme on siinä, että kouluruoan imago vaatii kohotusta. Lähtökohtaisesti sitä kuitenkin voitasiin parantaa jo aikuisten omaa asennetta muuttamalla ja ruokalistoihin puuttumalla. Pidän kummallisena, että samaan aikaan jeesustellaan sitä, kun lapset ja nuoret jättävät kouluruoan lautaselle, ja seuraavana soitetaan Iltalehteen miten väritöntä jauhelihakastiketta ja perunamuussia omassa lähikoulussa tarjotaan. Samalla myös ymmärrän nuoria, että ei ihan hirveästi inspiroi jonotella kolmea kalapuikkoa, jauhemuussia ja Koulunäkkäriä, kun erehdyt nälissäsi ottamaan neljännen kalapuikon ja koulun keittäjä soittaa poliisit poistamaan sinut paikalta. Ei ruoan määrää voi rajoittaa mihinkään annoksen kaloreihin. Kouluruoan tulee (jatkossakin) olla maukasta ja ravitsevaa perusruokaa, ja sitä tulisi saada syödä niin että napa ruskaa!