lauantai 8. elokuuta 2015

Taaperoimettäjä täällä, terve!

Oikeastaan paloin halusta (ja suuttumuksesta) kirjoittaa tästä asiasta jo kuukasi takaperin. Mutta enhän mä voinut, koska raskaus oli vielä niin alussa, enkä uskaltanut puhua siitä vielä ääneen.

Kävimme Pikkukakkosen ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä 8.7. Kaikki tuntui menevän oikein mallikkaasti. Mittailimme painon, hemoglobiinit, glukoosit ja proteiinit, kävimme läpi edellisen raskauden ja synnytyksen pääpiirteet, juttelimme niitä näitä toiveista, odotuksista ja ihan käytännön asioistakin. Terveydenhoitaja vaikutti mukavalta, ja uskokaa tai älkää, oli minulle vielä toistaiseksi uusi ja tuntematon. Sitten terveydenhoitaja kysyi, että koska lopetin esikoisen imetyksen. Miten niin lopetin? Ai enkö ole lopettanut vai? Koska aikoisin lopettaa? Kerroin, että suunnitelmissani oli imettää ainakin vuoden ikään asti, sitten totuttaa vähitellen lehmän maitoon ja sitten vasta vierottaa. No hyvä sentään, olinhan taas raskaana! Ja sen enempää aikatauluajatuksistani kysymättä tämä terveydenhoitaja merkitsi äitisyneuvolakorttiini, että esikoisen imetys oli lopetettu 12kk iässä. Hän antoi minulle siis ruhtinaalliset 15 päivää aikaa hoitaa lapseni vierotus.

Ja voi luoja, että kihisin raivosta merkinnän huomattuani. Terveydenhoitajan onneksi huomasin sen vasta vastaanoton ulkopuolella. Kukaan eikä mikään ulkopuolinen taho aseta minulle ja lapselleni aikarajoja imetyksen suhteen! Sen teemme me lapseni kanssa yhdessä, meille sopivaan tahtiin. Mitenkään ei tämä terveydenhoitaja perustellut kantaansa. Olen kyllä lukenut monenlaisia urbaaneja legendoja raskaudenaikaista imetysta vastaan, ja sen lisäksi etsinyt asiasta oikeaa tietoa muunmuassa Imetyksen tuki ry:n kautta. Minulla ei tietysti ollut aikomustakaan noudattaa kyseisen terveydenhoitajan määräystä - imetänhän edelleen. Mutta ajattelin nostaa kissan pöydälle Pihvin omassa yksivuotisneuvolassa.

Yksivuotisneuvolaan pääsimme viime tiistaina. Tällä kertaa meidät otti vastaan meidän vakituinen sijainen. Kun tärkeimmät, Pihvin seurantaan liittyvät asiat oli käsitelty, otin aiheen esille. Miksi neuvola ohjeistaa äitejä lopettamaan imetyksen raskausaikana? Miksi äitiysneuvolakorttiini oli merkitty, että olin lopettanut esikoiseni imetyksen 12 päivää aiemmin kysymättä asiaa minulta? Sijaistava omahoitajamme jäi haavi auki. Kerroin ensimmäisestä äitysneuvolakäynnistä ja suunnitelmastani vierottaa Pihvi rinnasta kuukausien, ei päivien aikana. Kerroin, etten ehkä kokenut tandemimettämistä omana juttunani, mutta että mielestäni ne muutamat päivittäiset imetyshetket olivat Pihville tärkeitä. Ja että olihan imetyksestä lapselle myös hyötyä. Omahoitajamme pudisteli päätään, ja kertoi ettei kyseessä ollut neuvolan linjaus. Hänen mielestään voisin hyvin imettää niin kauan kuin se mukavalta tuntui, jos kerta maitoa riitti ja poika viihtyi rinnalla. Hän vaikutti lähes yhtä hämmentyneeltä siitä, että äitiysneuvolakorttiini oli kirjattu joku takaraja.

En oikeastaan hakenut terveydenhoitajaltamme imetykseen oikeutta, mutta tietysti saamani reaktio vakuutti päätökseni olleen ihan oikea. Siinä hetkessä tuntui (on tuntunut jo pitkään ja tuntuu edelleen, kaikkien kohta kahden vuoden aikaisten neuvolasekoilujen jälkeen), etten todellakaan kävisi näyttämässä naamaani neuvolassa kuin ne pakolliset vaaditut kerrat. Mukavan sijaisemme työsopimus jatkuu vain enää alkusyksyyn, eikä hän hoida meitä enää seuraavan äitiysneuvolakäynnin jälkeen. Sen jälkeiset neuvolapalvelut ovat taas täysin arpapeliä. Mutta pahimman suuttumuksen laannuttua totesin, että haluan kuitenkin varmistella Pikkukakkosen hyvinvointia.

Oikeastaan nyt päällimäiseksi on jäänyt jo aikaisemminkin päähän pälkähtänyt ajatus siitä miten epätasa-arvoista hoitoa ja ohjeistusta neuvolasta saadaan. Meillä on ollut aika pitkälti suoraan sanottuna aivan paska onneton neuvolataival, enkä ole oikein koskaan, edes raskausaikana ollut innoissani neuvolakäynneistä. Olen saanut monia erilaisia ja jopa toisilleen ristiriitaisia ohjeita, koska omasta äitiysneuvolakortistani ja Pihvin neuvolakortista löytyy yhteensä 15 eri terveydenhoitajan puumerkkiä. Toisaalta esimerkiksi tässä tapauksessa oli onni, että sain konsultoida asiasta kahta eri terveydenhoitajaa. Jollekin antaa ohjeita vain se yksi imetysmyönteisyydellään loistava täti, joka käskee vieroittamaan nyt ja mielummin heti.

8 kommenttia:

  1. No olipas omituista :/ Meillä on myös lähes aina sijainen, onneks niitä on pari vakituista, Vielä kerran onnea odottukseen, aivan ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omituista tosiaan!

      Noissa sijaisissa ja sijaisen sijaisissa ja muille hoitajille heittelyssä mua ärsyttää se, että aina pitää kerrata samat asiat uudelle ihmiselle. Välillä mä ihmettelen, että mitä ne näpyttää sinne tietokoneelle käyntien aikana. Ei ainakaan niitä meidän kuulumisia :D

      Poista
  2. Ne neuvolan täditkin ovat persoonia, joilla on omat mielipiteensä ja periaatteensa, jonka mukaan ovat ehkä itsekin oman lapsensa kanssa toimineet. Koulutetulla ihmisellä kyllä pitäisi olla avarakatseisuutta ottaa vastaan myös kokemuksia muilta äideiltä ja odottajilta sekä ihan sitä faktaan perustuvaa tietoa, johon nojata ja osata myös soveltaa...

    Itsekään en aikanaan kovin kivaa lukenut tiedoistani neuvolakäyntieni jälkeen. Minulle kyllä hymyiltiin ja lässytettiin, mutta papereissa luki, etten suostu viemään lastani fysioterapeutille. Todellisuudessa kyllä konsultoin kunnan fysioterapeuttia puhelimitse ja hän antoi suullisia ohjeita, jotka tuottivat tulosta, eikä fysioterapiaa lopulta tarvittu. Jälkeenpäin oli kurja lukea, että minut oli leimattu joustamattomaksi paskamutsiksi, joka ei ymmärrä lapsensa parasta.

    Imetin tyttöä 1 v 3 kk ikäiseksi asti, koska se sujui ja hyötyvaikutuksia on kuitenkin tutkittu. Neuvolasta en muista saaneeni imetyksestäni kuin syyllistämistä, kun jossain vaiheessa painoa ja pituutta ei tullut tarpeeksi. Suolen hitaan toiminnan vuoksi kiinteitä aloiteltiin jo 3 kuukauden ikäisenä lääkärin määräyksestä, joten täysimetystä hitaasta kasvamisesta ei voinut ainakaan syyttää. Jossain vaiheessa päätin, etten edes kerro neuvolassa kaikkea, koska alkoi tuntua, että vaikka tein niin tai näin, aina meni jotain pieleen. Ja pidän itseäni kuitenkin suht tervejärkisenä ja ajattelevana ihmisenä. Itsekin hoitoalalla kuitenkin työskentelen.

    Pointti oli kuitenkin se, että se neuvolantätikin on vain ihminen. Oman järjen käyttö on ehdottomasti sallittua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Mutta tuollaisessa ammatissa pitäisi ehkä vähän jättää ne omat mielipiteet syrjään, kuunnella vanhempaa ja neuvoa jonkun oikean tiedon pohjalta. Musta olis myös hyvä, ettei neuvoloista saisi kovin räikeästi toisilleen ristiriitaisia ohjeita, eli että toimittaisiin oikeasti suositusten mukaan. Joku vähän vähemmän omapäinen odottaja olisi varmaan lopettanut imetyksen, kun kerta terveydenhuollon ammattilainen käski, eikä ainakaan kyseenalaistanut niitä neuvoja seuraavan käynnin yhteydessä.

      Hurjankuuloisia neuvolakokemuksia sinullakin :(

      Poista
  3. No voi että kun alkaa kihiseen päässä tuo terkan toiminta! Minullekin lääkäri piti saarnan, kuinka taaperon imetys on ainoastaan huvituttina toimimista. Asia ei mitenkään kuulunut käyntini aiheeseen, mutta jostain syystä mainitsin sen ja sainkin sitten kuulla tekeväni väärin. Annoin asian olla, sillä tiesin että hän tuskin mielipidettänsä muuttaa. Nyt olen mahdollisesti raskaana, joten eletään jänniä aikoja imetyksen suhteen. Tarkoituksena jatkaa, jos ykkönen (reilu 1,5v) tahtoo, mutta katotaan muuttuko mieleni :) Vähän myös jännittää neuvolan suhtautuminen asiaan, sillä inhoan väitellä, mutta kynnysmatoksi en jää.
    Onnea kakkosesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh. Pitäis kai kuskata noille neuvoloissa työskenteleville kasa jotain WHO:n imetysoppaita. Suosittelen, että sinäkin kuuntelet vain omaa päätäsi ja sydäntäsi. Äitinä tiedät kyllä parhaiten! Tai en suosittele, tämä on määräys! :D

      Kiitos! :)

      Poista
  4. Ihan uskomattoman käsittämättömän outoa ja tylyä toimintaa! Ei voi paljon muuta nyt tähän kommentoida. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä kovin sanattomaksi jäänyt, kun näin sen merkinnän siinä neuvolakortissa. Mutta ymmärrän kyllä ton tunteen :D

      Poista