Tänään on ollut monien kummallisuuksien päivä. Esikoistaan odottavat läheiseni saivat rakenneultrassa poikalupauksen, vaikka luulin varmasti sen olevan tyttö. Ilmeisesti joku kätilö ja ultralaite ovat muka pätevämpiä tulkitsemaan lapsen sukupuolta kuin minun intuiitioni. Epäilen kyllä.

Toiset kummallisuudet liittyivät kahteen eri facebookryhmässä käytyyn keskusteluun. Ensimmäisessä kysyttiin perheiden siivoamistahtia. Joku kehui imuroivansa jopa neljä kertaa päivässä, monet kerran pari päivässä. Siihen päälle vielä lattioiden pesut, vessojen hinkkaukset jne. Päivittäin. Yhden kerran päivässä. Joka päivä. Ja koko operaatio ei kuulemma vie kuin parikymmentä minuuttia. Jos edes sitäkään. Hämmennyin tästä kovasti, sillä me siivoamme vain kerran viikossa. Tuli heti kovin sottainen olo. Imurin kaivan toki esiin, jos lattioille tulee hiekkaa tai muita murusia, mutta olen aina ajatellut kerran viikossa olevan riittävästi oikealle kunnon siivoukselle. Ja pitänyt kotiani ihan siistinä ja puhtaana. No en pidä enää.

Toinen mieltäni askarruttamaan jäänyt keskustelu käytiin ruoasta ja ruokakassin hinnasta. Meillä yhden naisen, yhden hyvin syövän taaperon ja viiden teinipojan ruokahalun omaavan miehen huushollissa perus viikon ruokakauppalasku on noin 65€. Teinkin asiasta postausta alkukesästä, ja se löytyy täältä. Siihen summaan kuuluu kaikki ruokakaupasta ostettava tavara ja tykötarve, aina vaipoista ja pesuaineista lähtien. Budjetissa olemme pysyneet hienosti, kun olemme pysyneet suunnitellussa. Mutta meidän ja monen muun edullinen ruokakassi jäi ihmetyttämään muutamaa kanssakeskustelijaa. Valintojamme kyseenalaistettiin ja ruokakassin terveellisyyttä epäiltiin. Ei varmasti pahalla, vaan lähinnä koska esimerkiksi ääripäältä kului ruokaan 300€/kk/hlö. Kyllä. Per henkilö. Ja niissä kasseissa ei kuulemma ollut mitään ylimääräistä tai hifistelyä, vaan ihan perusterveellistä ruokaa.

Meillä alhainen hinta pohjautuu aika pitkälti itse tekemiseen, mahdollisimman alusta asti. Puolivalmiita ja eineksiä vältän melkein viimeiseen, jos vaan voin. Leivon mielestäni ihan hyvää leipää, vaikka makeissa leivonnaisissa olenkin ihan tumpelo. Ruisjuurestani olen erityisen ylpeä. Meillä tehdään ja syödään perus kotiruokia, joita höystetään erilaisilla raasteilla, salaateilla ja juureksilla. Viikon ruokalistaan saattaa kuulua jauhelihakastiketta ja perunamuussia, kanaa riisipedillä, kinkkukiusausta ja kasvissosekeittoa. Lähes poikkeuksetta teen sellaiset määrät, että vaikka mies ottaa joka päivä kaksi (kyllä - KAKSI) lounasta töihin mukaan, riittää ruokaa pariksi päiväksi. Niin toisina päivinä jää enemmän aikaa touhuta muuta Pihvin kanssa. Voiko käsitys terveellisestä kotiruoasta poiketa niin valtavasti, vai onko meidän salaisuus oikeasti ihan vaan siinä itse tekemisessä? Vai vaikuttaako tähänkin sosioekonominen asema ja lähtökohdat?

Niin tai näin, näiden terveellisten ruokakassien huima hintaero antoi minulle useampiosaisen postausidean ensikuuksi. Jos siis ruoka kiinnostaa, niin pysyhän kuulolla. Budjetistakaan ei päästä lipsumaan, sillä ensi kuusta lähtien sovimme nostavamme ruokarahan käteisenä.