Neljä yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen. Otin viime vuonna tavaksi tehdä lahjat itse. Perinteestä tuttuun tapaan kaikki on jäänyt viimetinkaan, vaikka esimerkiksi materiaaliostokset hoidin jo lokakuussa. Anoppilaan ei posti ainakaan ehdi mitään toimittaa jouluaatoksi. Toivottavasti edes välipäivien aikana. Kyllä vähän hävettää.

Viime joulun itse tehtyihin lahjoihin olen tyytyväinen. Vaikka kaikkien saajien lahjat olivat lähes identtiset, oli niissä kuitenkin nähty vaivaa. Mutta kun paketteja tekee lähes kaksikymmentä, ei lusikkaansa ehdi upottaa ihan joka soppaan. Vuosi sitten paketeissamme oli...

- Itse tehtyjä marmeladeja
- Lumiukkosoppaa, jonka vaahtokarkit olin myös tehnyt itse ja joka oli aikuisia varten höystetty minttuviinapullolla
- Keksijauhopurkkeja
- Pihvin jalanjäljet soodataikinaan ikuistettuina (nämä meni isovanhemmille)
- Vanhoilla kirjansivuilla päällystetyt joulupallot

Näistä marmeladit jäivät tämänkin joulun paketteihin. Vaahtokarkkien kanssa koin hieman vastoinkäymisiä, joten niitä en tee enää IKINÄ(!!!!), mutta muuten tänä jouluna mennään hyvin karkkipainotteisella linjalla. Niitä on kiva väkertää. Ja sitä väkerrystä saan tosiaan vielä harrastaa.

En tiedä onko ajan loppumisen aiheuttanut tämä kiireinen loppukesä ja syksy, kodin laitto vai ensimmäisen oman joulun tekeminen. Ehkä se johtuu vähän näistä kaikista? Tai sitten en vaan onnistu pitämään ihan näin montaa lankaa kerralla käsissäni. Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että ehdin laittamaan joulun edes niille ihmisille, jotka sitä tämän katon alla ovat viettämässä. Tänään asiassa edistyttiin sen verran, että saimme hankittua ja koristeltua kuusen. Ja kyllä se vaan toi kotiimme joulun tunnelmaa!




Eikö joulun pitäisi olla rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa? Miksi siitä sitten pitää ottaa näin jumalatonta stressiä? Ensi vuonna aloitan kyllä joululahjojen suunnittelun heti tammikuun toinen päivä. Ja toteutuksen, niin pitkälle kuin kyse ei ole elintarviketurvallisuudesta.