Vihdoin kahden kuukauden jälkeen pääsin minäkin näyttämään naamaani tai pikemminkin vatsaani neuvolatädille. Tosin koska kyse on kotikaupungistani, ei tämäkään neuvolakerta mennyt tietty ihan putkeen. Nimittäin joku terveydenhoitaja soitti eilen aamulla keskitetystä puhelinpalvelusta, että aikani on siirretty toiselle terveydenhoitajalle, koska tämä niin sanottu vakituinen ja lopullinen terkkamme oli poissa. En ollut ollenkaan yllättynyt, että näin kävi taas meille. Sen sijaan se yllätti, että joku viitsi muutoksista minullekin ilmoittaa. Palautteeseen ei kuitenkaan ole kaupungin puolelta vieläkään vastattu.

Neuvolakäynti tulikin oikein sopivaan aikaan, sillä minulla on ollut reilut pari viikkoa kipeitä ja vähän vähemmän kipeitä supistuksia. Osa on ollut selvästi seurausta liikkumisesta, esimerkiksi vaunujen kanssa puistoon menemisestä, mutta viime viikon lopulla sain tuta "muutaman" ihan vain sohvalla löhöillen. Limatulppakin irtosi mukavasti kuun vaihteessa, tosin se uusiutuu, joten siitä en yksinänsä ole niin huolissaan. Sitä seurasi kuitenkin vähäinen verinen vuoto, jonka kuitenkin epäiltiin tihuttelevan vain limakalvoilta. Nothing to worry about!

Vaikka meidän neuvolakäyntiä koskevat muutokset närkästyttivätkin, en oikeastaan osannut olla pahoillani enää nähdessäni kuka meidät ottaa vastaan. Tällä kyseisellä terveydenhoitajalla olin nimittäin käynyt kerran Pihviäkin odottaessa ja hän oli todella asiantunteva ja miellyttävä. Hän osasi arvata Pihvinkin syntymäpainon käsikopelolla niin tarkasti, ettei sitä monet osaa edes ultralla sanoa. Ensin juttelimme niitä näitä ja vaihdoimme raskauteen liittyviä kuulumisia. Hän pisti minuu kausi-influenssarokotteen. Tällä kertaa otin siis poikkeuksellisesti foliohatun pois päästäni ja annoin pistää. Avokki ottaa sen ensi kerralla myös, kuten myös Pihvi. Yleensä meistä aikuisista kumpikaan ei ole ottanut vuosittaista influenssarokotetta, mutta nyt koemme siitä olevan hyötyä myös vauvalle.

Sitten päästiin niihin mittoihin.

RV 30+3 (22+2 ja 30+0) 
Paino +12,2kg (+4,9kg ja +13,9kg) 
Painonmuutos/viikko +890g (+460g ja +670g) 
Turvotus + (+ ja -) 
Verenpaine 132/76 (129/72 ja 120/70) 
Proteiini - (- ja -) 
Glukoosi - (- ja -) 
SF-mitta 30,5 (19 ja 27) 
Tarjonta PT (ei todettu ja RT) 
Syke 145 (150 ja 140) 
Liikkeet ++ (++ ja ++) 


Ja huh huh! Painoa on tullut tämän kahden kuukauden aikana aika kiitettävästi. Lisäksi kohdunpohjan mitta paukkuu sillä yläkäyrän vähemmän suotuisalla puolella. Verenpaineet ja pissatesti näyttivät kuitenkin olevan kunnossa, mitä nyt alapaine on mielestäni hyvä mutta korkea. Perätarjonta pelottaa, varsinkin koska Pihvi oli raivotarjonnassa jo viikolta 30 lähtien.
Terveydenhoitaja yritti kyllä toppuutella. Paino on vielä hyvä suhteessa lähtökiloihin ja vauvalla on vielä aikaa kääntyä kuutisen viikkoa. Sittenkin Papua voidaan vielä yrittää kääntää. SF-mittakaan ei välttämättä kerro lapsen koosta, vaan on kuitenkin käsialakohtainen. Ja perätarjonta voi aiheuttaa normaalia suuremmat senttimäärät, päälle kun olisi enemmän tilaa toisin päin. Hän ei siis vielä povannut meille jättivauvaa, mutta totta kai se on ainoa asia joka mitoista omaan päähäni iskostui. Onneksi sain kuulla, että meidän neuvolaan on saatu gynekologi ja ultrauslaite, ja tämä terveydenhoitaja varasikin viikon 36 lääkärikäyntini tälle gynelle. Pääsemme siis vielä kerran katsomaan Papua ennen synnytystä, olettaen että kaikista ennusmerkeistä huolimatta pikkuinen jaksaa pysytellä mahassa sinne asti, ja saamme sitten kokoarvion ultran perusteella. Toki jos sf-mitta antaa syytä epäillä jotain, ultraa gyne aiemmin. 

Painon suhteen olen hieman neuvoton. Enää ei kärsisi ottaa yhtään kiloa. Alun paniikki on palannut. Täytyy myöntää, että olen aika auliisti popsinut kaikki herkut, joita kultainen avopuolisoni on jokaisen mieliteon herätessä eteeni kantanut. Mutta noin pääsääntöisesti ruokarytmit ja -määrät ovat pysyneet hyvinä, oikeastaan huomattavasti parempina kuin Pihviä odottaessa, sillä nyt syön aina pojan kanssa yhdessä. Eli toisinsanoen säännöllisesti. Ongelmia aiheuttaa se, että kevytkin kävely aiheuttaa supistelua, eikä minulla ole varaa joutua vuode- saatikka sairaalalepoon. Alanko nyt salaattidietille vai mitä? Ne herkut olen kyllä jo jättänyt. Kielsin miestä tuomasta enää yhtään mitään. Hänen täytyy nyt vain toimia tämän herkkulakon selkärankana. 

Olisin muuten kiinnostunut kuulemaan kokemuksia perätarjonnasta, lapsen kääntöyrityksistä ja isosta sf-mitasta, vaikka minulle vakuuteltiinkin kaiken olevan vielä ihan hyvin. Ihan vain varmuuden vuoksi.