Viime lauantai vierähti häissä. Ne olivatkin viimeiset häät tälle raskausmahalle. Kiitos siitä, vaikka sainkin kehuja miten hehkeältä näytän ollakseni viimeisilläni raskaana. Meikki ja suoristusrauta - niillä saa ihmeitä aikaan.

Ihastuimme mielettömästi häiden juhlatilaan, ja minua alkoikin heti kutkuttaa taas omien häiden järjestely. Siinä asiassa emme ole päässeet puuta pidemmälle, ja syy on kyllä täysin minussa. Haluan olla kesämorsian. Ja syksymorsian. Ja talvimorsian. Ja kevätmorsian. Naimisiin ei kuitenkaan voi kuulemma mennä neljää kertaa, ainakaan saman miehen kanssa, eroamatta välissä. Avokille olisi kuulemma se ja sama. Häntä ei haittaa olla kesämorsian tai talvimorsian ;) Kaikki kuulemma käy.

Meillä on tällä hetkellä kaksi potentiaalista tilavaihtoehtoa, joista toinen on nyt tämä viikonloppuinen. Tilasta A saamme hieman alennusta, ja sen jälkeen vuokrat ovat samansuuruiset. Tila B miellyttää ehkä enemmän esteettisesti, toki tila A:stakin saa kauniin valoilla ja koristeilla. Mutta enemmän se vaatii. Tiloihin mahtuu paloturvallisuusmääräysten mukaan muistaakseni yhtä monta henkeä, mutta tila A on vaikuttaa neliömäärällisesti hieman isommalta. Tilaan A saa myös rakennettua ruokabuffetin ja lastennurkkauksen eri huoneisiin. Tilassa B ei. Tilaan A voi ottaa tarjoilun joko heidän kauttaan tai varata omansa. Tilaan B tulee tarjoilu aina talon puolesta, mikä ei sinänsä haittaa, koska ruoka siellä oli aivan mieletöntä. Kummassakaan tilassa ei ole anniskeluoikeuksia, joten alkumaljat, ruokajuomat ja avecit on kätevä hakea Etelä-Helsingistä. Tilassa B on myös vähän vessoja ja sen sisäänkäynti on hieman ahdas ja saattaa ruuhkautua häävieraiden saapuessa. Tilan A miljöö miellyttää enemmän, ja ikkunoista avautuukin mieletön maisema. Tila B:n pihapiiri on pilattu kehnolla kaupunkisuunnittelulla. Äkkiä saattaisi kuulostaa, että tila A olisi ehdoton valinta, mutta jonkin tila B vei sydämeni. Näkisin tila A:n ennemminkin kesähäiden viettopaikkana, kun taas tila B soveltuu paremmin myös muihin vuodenaikoihin. Mistä päästäänkin taas siihen, että minun pitäisi päättää mikä morsian haluan olla.

Toinen päätäni vaivannut asia on puku. Pinterestiä selatessani rakastuin israelilaisen Julie Vinon pukuluomuksiin. Ikäväkseni lähin ostopaikka löytyy itärajan takaa, ja Vinon puvulle tulee hintaa viisinumeroisen summan verran. Meidän hääbudjetissakaan ei ole viittä numeroa, ellei arpaonni suosi tai lottovoittoa tule. Unelmieni puvun löytymisen jälkeen kaikkien suomalaisten morsiuspukuliikkeiden tarjonta on tuntunut valjulta. Yhtään ihanaa samankaltaista pukua en ole onnistunut löytämään. Kunnes löysin. Vaan kirsikkana kakussa löysin samalta suunnittelijalta myös aivan mielettömän ihanan kermakakun. Siis puvun jollaista en iki kuuna kullan valkeana kuvitellut päälleni vetävän (varmaan tajuatte viimeistään Vinon pukuihin tutustuessanne). Nyt en tiedä kumpaa pukua rakastaisin enemmän. Tai ehkä tiedänkin. Saatan rakastaa enemmän sitä kermakakkua. Ja se tuntuu mielestäni todella omituiselta. 

Kuvittelin aina pukevani hääpäivänäni päälle jotain tällaista - kevyttä, herkkää ja pitsistä. 
Koska unelmapuvustani tuli tällainen?
Olen myös rasittanut päätäni sormusasialla. Sieltä Pinterestistä nimittäin löytyi myös aivan mieletön vintagehenkinen sormus. Hintakaan ei olisi päätä huimannut, mitä nyt olisi pitänyt tehdä matka valmistajan koruliikkeeseen Los Angelesiin. Mutta sormusasiassa pääsin itseni kanssa sinuiksi aika äkkiä, ja löysinkin haluamani sormuksen perinteikkäältä suomalaiselta valmistajalta. Se on tusinasormus eikä maksa juuri mitään, mutta entäs sitten? Sormuksella on enemmän symbolinen merkitys, ja sen arvo tulee tunnearvon kautta. Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että se on kantajansa näköinen? Tuleva huspandikin löysi samalta valmistajalta itseään miellyttävän sormuksen aika nopeasti. Se on melkein puolet minun sormustani kalliimpi.

Tämä se olisi ollut, jos välissämme ei olisi kahta mannerta ja yhtä valtamerta.
Häiden värikartta piirtyi verkkokalvoilleni yhtenä kirkkaana päivänä ulos katsoessa. Osittain hempeät, pastelliset ja vanhahtavat sävyt ehkä rajaavat loppuvuoden häitä pois, ja tavallaan olenkin sen myötä pikkuhiljaa luopunut syyshäiden ajatuksesta. Koskaan ei tietenkään pidä sanoa "ei koskaan", varsinkaan niin kauan kuin meillä ei ole päivämäärää päätettynä. Värikartan lisäksi selasin erilaisia häämeikkejä ja -kampauksia, tosin varsinkin jälkimmäiseen saattaa armaalla "hovikampaajallani" olla sanasensa sanottavana.

Kaikki ideat väreistä ja kukka-asetelmista lähtien kasasin sinne Pinterestin vielä toistaiseksi salaiseen kansioon. Samalla totesin, että tässä suunnittelussa saattaisi olla suurena apuna jonkinsortin tabletti. Oli se sitten Samsung tai Diapam. Hyvistä ja halvoista saa vinkata! Koneen avaaminen netin selailuun kun on jotenkin vaivalloista, sillä tämä kone on vanha ja käy todella hitaalla. Kännykän näyttö on taas armottoman pieni, eikä puhelimella jaksa tehdä kovinkaan yksityiskohtaisia muistiinpanoja. Lisäksi suurena apuna saattaisi olla sellaiset henkilöt kuin kaasot. Mutta kuinka pian ennen häitä siihen tehtävään voi ketään kysyä? Ja pitäisikö ainakin päivä olla päätettynä? Millä perusteella siihen ihmisiä pyydetään ja montako niitä saa olla? Miten suunnitellaan hyvät ja kauniit häät? Ja onko pakko, jos ei osaa?

Nyt naiset (ja miehet) niitä vinkkejä!

Postauksen kuvat ovat kaikki lainattu ja linkitetty :)