Enpä olisi villeimmissä painajaisissanikaan uskonut näkeväni, että löytäisimme itsemme Papun kanssa tismalleen samasta tilanteesta kuin Pihvin kanssa vuosi ja seitsemän kuukautta takaperin. Oikeastaan pidin sitä erittäin epätodennäköisenä. Lähes mahdottomana. Vaan toisinpa kävi. Kokopäiväkoliikki muutti kattomme alle taas.
Neidin kipuiluitkut alkoivat reilu viikko sitten. Poistin välittömästi ruokavaliostani kaikki tietämäni ilmaa aiheuttavat ruoka-aineet: Kahvin, suklaa, rukiin, lakut, kaalin, palkokasvit, hiilihapolliset juomat, sipulin, paprikan ja tuliset ruoat. Jopa maitotuotteet. D-tippojen aloittamista siirrettiin, koska halusimme ensin karsia pois muista syistä johtuvat mahavaivat. Ruokavalion muutoksesta vaan ei ole ollut apua ainakaan tähän mennessä.
Huomasin myös kärsiväni suihkutisseistä. Olin yhteydessä yhteen Imetyksen tuki Ry:n imetystukiäitiin, ja sainkin neuvoja suihkutissihoitoon, kuten pystympi imetysasento ja samasta rinnasta imettäminen useamman kerran peräkkäin. Sunnuntai-illasta asti olemme tehneet näin, vaan eipä sekään ole tuottanut tuloksia. Tällä hetkellä olo on aika neuvoton, enkä itse ainakaan keksi muita syitä itkuun. Ahdistaa, kun en voi toisen oloa helpottaa. Papu on tyytyväinen syödessään ja nukkuessaan, mutta saattaa herkästi herätä kivun tunteeseen tai kun häntä laskee sylistä esimerkiksi sängylle nukkumaan. Rytminen liike on oleellista hereillä ollessa, jotta ilma pääsee liikkeelle. Ilman sitä ei sylissäkään ole hyvä olla.
Tuleva maanantai pelottaa. Avokin isyysloma loppuu ja jään lasten kanssa kolmistaan. Miten kädet riittävät ja pystynkö vastaamaan molempien tarpeisiin? Pelkään kovasti, että Pihvi jää paitsioon enkä ehdi päristellä pikkuautoilla entiseen malliin. Kuka ottaa pojan syliin ja lukee hänelle kirjaa? Entäs miten käy ulkoilujen? Tyttö kyllä viihtyy vaunuissa ja nukahtaa sinne onneksi suht helposti, ainakin toistaiseksi (koputan puuta), mutta kuinka onnistun järjestämään päivän niin että ylipäätään ehdimme ulos? Usko itseeni, omaan osaamiseen ja hyvänä äitinä olemiseen hieman rakoilee.
Poikkeuksena Pihvin vauva-aikaan koen, että saamme tarvittaessa tukea ja apua neuvolasta. Meillä vihdoin ja viimein on oma vakituinen terveydenhoitaja, jonka asiakkaana olemme olleet jo lähes viiden kuukauden ajan. Otin koliikkikokemuksemme puheeksi Papun neuvolakotikäynnillä ja terkkamme käski heti ottaa asian uudelleen esiin, jos tilanne lähtisi eskaloitumaan. Tarjolla olisi nimittäin kotiapua, lähinnä Pihvin arjen pyörittämiseen. Ei voivottelua, ei olkien kohauttelua, vaan jotain konkreettista. Jotain mitä olisimme ehkä tuoreina vanhempina kaivanneet esikoisen vauva-aikana. On huojentavaa tietää että jos Papun kipuilut eivät helpota, ei asian kanssa tarvitse jäädä yksin. Ei tarvitse polttaa itseään aivan loppuun.
Ennen kotiapua ajattelin kuitenkin vielä turvautua vihoviimeiseen oljenkorteen, nimittäin vyöhyketerapiaan. Jollain tasolla niputan vyöhyketerapian, akupunktiohoidot ja homeopaattiset menetelmät samaan kastiin, kalliisiin huuhaahoitoihin. En ikinä uskonut lähteväni tälle tielle. Vaan niin varasimme Papulle ensi viikolle ensimmäisen vyöhyketerapiakäynnin ja toivon olevani väärässä hoitojen suhteen. Kolmesta neljään kertaan olen varautunut kokeilemaan ja antamaan vyöhyketerapialle mahdollisuuden, ja jos tuloksia ei tule, voin kerrankin todeta harmikseni olleeni oikeassa.
Saimme me myös lainaksi koliikkikeinun, jossa Papu on toistaiseksi viihtynyt hieman vaihtelevalla menestyksellä. Se saa nyt kuitenkin toimia kotona ensiapuna, jos ja kun päädyn tilanteeseen jossa minulla on kotona kaksi tavalla tai toisella "hätää" kärsivää lasta.
Huoh. Että näin meillä! Mites teillä?
Neidin kipuiluitkut alkoivat reilu viikko sitten. Poistin välittömästi ruokavaliostani kaikki tietämäni ilmaa aiheuttavat ruoka-aineet: Kahvin, suklaa, rukiin, lakut, kaalin, palkokasvit, hiilihapolliset juomat, sipulin, paprikan ja tuliset ruoat. Jopa maitotuotteet. D-tippojen aloittamista siirrettiin, koska halusimme ensin karsia pois muista syistä johtuvat mahavaivat. Ruokavalion muutoksesta vaan ei ole ollut apua ainakaan tähän mennessä.
Huomasin myös kärsiväni suihkutisseistä. Olin yhteydessä yhteen Imetyksen tuki Ry:n imetystukiäitiin, ja sainkin neuvoja suihkutissihoitoon, kuten pystympi imetysasento ja samasta rinnasta imettäminen useamman kerran peräkkäin. Sunnuntai-illasta asti olemme tehneet näin, vaan eipä sekään ole tuottanut tuloksia. Tällä hetkellä olo on aika neuvoton, enkä itse ainakaan keksi muita syitä itkuun. Ahdistaa, kun en voi toisen oloa helpottaa. Papu on tyytyväinen syödessään ja nukkuessaan, mutta saattaa herkästi herätä kivun tunteeseen tai kun häntä laskee sylistä esimerkiksi sängylle nukkumaan. Rytminen liike on oleellista hereillä ollessa, jotta ilma pääsee liikkeelle. Ilman sitä ei sylissäkään ole hyvä olla.
Tuleva maanantai pelottaa. Avokin isyysloma loppuu ja jään lasten kanssa kolmistaan. Miten kädet riittävät ja pystynkö vastaamaan molempien tarpeisiin? Pelkään kovasti, että Pihvi jää paitsioon enkä ehdi päristellä pikkuautoilla entiseen malliin. Kuka ottaa pojan syliin ja lukee hänelle kirjaa? Entäs miten käy ulkoilujen? Tyttö kyllä viihtyy vaunuissa ja nukahtaa sinne onneksi suht helposti, ainakin toistaiseksi (koputan puuta), mutta kuinka onnistun järjestämään päivän niin että ylipäätään ehdimme ulos? Usko itseeni, omaan osaamiseen ja hyvänä äitinä olemiseen hieman rakoilee.
Poikkeuksena Pihvin vauva-aikaan koen, että saamme tarvittaessa tukea ja apua neuvolasta. Meillä vihdoin ja viimein on oma vakituinen terveydenhoitaja, jonka asiakkaana olemme olleet jo lähes viiden kuukauden ajan. Otin koliikkikokemuksemme puheeksi Papun neuvolakotikäynnillä ja terkkamme käski heti ottaa asian uudelleen esiin, jos tilanne lähtisi eskaloitumaan. Tarjolla olisi nimittäin kotiapua, lähinnä Pihvin arjen pyörittämiseen. Ei voivottelua, ei olkien kohauttelua, vaan jotain konkreettista. Jotain mitä olisimme ehkä tuoreina vanhempina kaivanneet esikoisen vauva-aikana. On huojentavaa tietää että jos Papun kipuilut eivät helpota, ei asian kanssa tarvitse jäädä yksin. Ei tarvitse polttaa itseään aivan loppuun.
Ennen kotiapua ajattelin kuitenkin vielä turvautua vihoviimeiseen oljenkorteen, nimittäin vyöhyketerapiaan. Jollain tasolla niputan vyöhyketerapian, akupunktiohoidot ja homeopaattiset menetelmät samaan kastiin, kalliisiin huuhaahoitoihin. En ikinä uskonut lähteväni tälle tielle. Vaan niin varasimme Papulle ensi viikolle ensimmäisen vyöhyketerapiakäynnin ja toivon olevani väärässä hoitojen suhteen. Kolmesta neljään kertaan olen varautunut kokeilemaan ja antamaan vyöhyketerapialle mahdollisuuden, ja jos tuloksia ei tule, voin kerrankin todeta harmikseni olleeni oikeassa.
Saimme me myös lainaksi koliikkikeinun, jossa Papu on toistaiseksi viihtynyt hieman vaihtelevalla menestyksellä. Se saa nyt kuitenkin toimia kotona ensiapuna, jos ja kun päädyn tilanteeseen jossa minulla on kotona kaksi tavalla tai toisella "hätää" kärsivää lasta.
Huoh. Että näin meillä! Mites teillä?
Kovasti tsemppiä teille! <3
VastaaPoistaKiitos! <3 Eiköhän tästäkin selvitä. Kesään mennessä helpottaa :)
PoistaVoi ei, ikävä juttu.. En tiedä muistatko tai olenkohan edes blogissa avautunut, meidän molemmilla lapsilla on ollut koliikki. Pahimmillaan itkua kesti tauotta aamusta iltaan. Tiedän siis, kuinka kamalan raskasta se on.. Oisinpa tajunnut hyödyntää neuvolan kautta saatua apua. Onneksi kaikki loppuu yleensä siihen kolmeen kuukauteen ja vaikka tuntuu pitkältä ajalta niin sinä selviät, te selviätte vahvempina. ❤
VastaaPoistaJuuri tuollaista se on meilläkin ollut - aamusta iltaan :( Mä olen jotenkin aina luullut, että se koliikki on vain iltapainotteista huutoa muutaman tunnin ajan, enkä ennen esikoista tiennyt että tää voi olla myös tällaista. Ja millä tuurilla useammalla lapsella on yhtä paha koliikki? :(
PoistaKiitos! Ikävä kyllä musta on jopa vähän ihanaa, että joku oikeasti tietää tän tunteen <3
Joo tiedän todella! Hyödynnä kaikki apu vaan surutta jonka saat, toivottavasti on sellaista edes vähän. Me vuoroteltiin mahdollisimman paljon miehen kanssa, toinen nukkui ja toinen hoiti lapsia. Pahinta on univelan kasaantuminen.. Jos yhtään lohduttaa, niin nyt arki on mukavaa kaikkien koettelemuksien jälkeen. Koittaa se helpotus teillekkin ihan varmasti. Ja samaa mietin, että kuinka molemmilla lapsilla koliikki?! Tsemppiä! ❤
VastaaPoistaNo joo. Onneksi tässä on myös esimerkiksi mun äiti ja miehen setä lähellä, vaikka ihan joka hetki ei niitäkään apukäsiä kehtaa pyytää. Toi vuorottelu pitää kyllä muistaa!
PoistaLohduttaa se, kiitos! <3
Ja meidän poika oli aika kovilla myös alkuun. Vauva itki koko ajan, ei nukkunut sisällä eikä ulkona. Ei auttanut heijaus eikä taputttelu. Nyt ei enää edes muista siskon itkua ja aikaa on huomioida toistakin enemmän. Älä siis huoli siitäkään.
VastaaPoistaMukava kuulla! Harmittaa vaan mielettömästi toisen puolesta :(
PoistaVoi että harmi! Tsemppiä<3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaVoi kurjuus kovasti tsemppiä.♥
VastaaPoistaMeillä Hugo on nyt vasta rauhoittunut ja ei ole enää itkuinen vaan ihanan iloinen. Mutta Hugoa vaivasi refluksi, nyt onneksi tilanne todella hyvä verrattuna vielä tilanteeseen muutama kuukausi takaperin.
Kiitos! ♡
PoistaOn se ihmiselämän alku sitten hankala. Onneksi Hugolla menee jo paremmin :)
Meillä esikoisella oli iltaitkuilua aina jostain 20-21 alkaen klo 00-01 asti joka ilta. Päivälläkin piti vain saada olla sylissä, ei kelvanneet sitterit eivätkä koliikkikeinut. Mikään ruokavaliomuutos ei auttanut. Mulla kanssa suihkusi maito ja kokeilin tuota useamman kerran samasta rinnasta imettämistä, mutta eipä sekään hyödyttänyt. Nyt seuraavan tytön laskettuun aikaan on neljä viikkoa ja olen kyllä kaikkeen varautunut. Mekään emme kokeilleet vyöhyketerapiaa (samoista "huuhaa"-syistä), mutta jos uudella tulokkaalla ilmenee koliikkioireita, niin aivan varmasti myös kokeillaan tällä kertaa.
VastaaPoistaOnni, jos niin voi sanoa, tässä tosiaan oli se, että esikoinen oli opettanut mitä vauva-aika voi oikeasti olla. Lupaan kirjoittaa jotain meidän kokemuksista, jos niistä olisi teille jotain hyötyä.
PoistaTsemppiä synnytykseen ja alkuun uuden pienokaisen kanssa :)
Me kokeiltiin vyöhyketerapiaa Mimille, kun kuultiin sillo Jarin siskolta, että heillä oli koliikkiitkut loppunu 3 vyöhyketerapiakertaan. Joka kerralla oli vähentynyt. En halunnu jättää mitään kääntämättä. Mimillä hieman auttoi, mutta lopullinen syy löyty sit refluksista, joka helpotti vasta kunnolla lähes 2 veenä. Se on harvemmin syynä, niin uskon, että kannattaa kokeilla vyöhyketerapiaa! Siinähän vauvaa ihan oikeasti hierotaan ja jumeja avataan.
VastaaPoistaToivottavasti siitä olisi apua. Ilolla olisin väärässä tämän kerran, kun vaan voisi helpottaa toisen oloa.
PoistaVoi ei, toista kierrosta koliikkia ei varmasti voi alkuun uskoa todeksikaan :/ Voin kuvitella miten sitä muutenkin jo jännittäisi miten kahden lapsen kanssa pärjää miehen lähdettyä töihin ja sitten vielä tuo :/ Mutta tosi hienoa, että apua on saatavilla, sitä kannattaa varmasti hyödyntää! Voimia paljon sinne!
VastaaPoistaNoh - kohtalaisen hyvin tämä päivä on onneksi mennyt. Jopa suht vähillä itkuilla. Niin lasten kuin äidinkin osalta :D
PoistaKiitos! :)