Blogi on elänyt hieman hiljaiseloa, kun olemme olleet koko perheen voimin viettämässä kesälomaa ihanassa Itä-Suomessa. Instagram sen sijaan on laulanut. Seuraathan jo siellä?
Säät ovat suosineet lomailuamme. Etelässä on kuulemma sadellut, mutta täällä on ollut lämmintä paria päivää lukuunottamatta. Pihvi on oppinut pyöräilemään Pukyllaan, ja vauhdin huuma alkaa näkyä. Papu sen sijaan on lähtenyt liikkelle. Siis meidän nelikuinen! Enpä olisi uskonut, jos ei muut läsnäolijat olisi nähneet samaa. Lattia on neidille vielä suht tuntematonta maaperää, sillä refluksin takia siellä ollaan viihdytty vasta imetysdieetin ja lääkkeen alettua vaikuttaa. Vaikka isoveikka kääntyi vatsalleen hyvissä ajoin, aloitti Pihvi ryömimään vasta kahdeksan kuukauden ikäisenä, joten odotin Papun kohdalla jotain samaa. Toisaalta Pihvilläpä ei ollut diagnoosia apunaan.
Eikä meillä tosiaan vielä maratooneja matkata, mutta lyhyitä matkoja lelujen luokse. Hiljaa hyvää tulee, ja pennissä on miljoonan alku.
Lomaamme on kuulunut lisäksi tivolia, uimista, kotieläintilaa, pyöräretkiä, paloautoajeluita, torielämää ja markkinoita. Tänään kävimme Pihvin kanssa keräämässä mummolani hiljaiselta "kylänraitilta" kiviä. Minun keräämäni kivet eivät herralle kelvanneet, vaan ne lensivät samoin tein pöpelikköön. Perheen yhteinen aika on tullut tosiaan tarpeen, ja lomareissulta on jäänyt käteen rentoutunut olo. Maalla on mukavaa! Paitsi hyttyset kyllä pistävät kaipaamaan Kehä kolmosen sisäpuolelle (vaikkei ihan virallisesti siellä asutakaan).
Sitten siihem semiraakakakkuun. Ostin taannoin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää - Herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjan. Tein viime viikolla kirjan karamelli-mutakakun, joka oli taivaallista. Koska aineksia jäi yli, halusin toteuttaa jotain myös mummolaolosuhteissa. Täällä mökkiolosuhteissa ei ole tehokasta blenderiä, joten pähkinät ja taatelit saivat jäädä. Pohjan ohjeen varastinkin kirjasta, ja raakasuklaatäytteen siihen tein tämän ohjeen mukaan, tosin ilman riisinlesejauhetta ja soijalestiiniä, kaksi teelusikallista psylliumia lisäten. Kakun koristelin raakakaakaojauheella, mustikoilla ja karhunvatukoilla. Siniset marjat luovat mielestäni kauniin kontrastin rikkaan suklaiselle semiraakakakulleni.
Valmiin kakkusen kanssa päätin leikkiä ruokakuvausta. Kameran käytössä olen todella lapsenkengissä, vaikka loppuvuodesta kuvauskurssin kävinkin. Silti onnistuin mielestäni saamaan ihan suht kauniita kuvia, tällaisen kamerauunon näkökulmasta.
Lopulta kakkua päästiin maistamaan, ja mieletöntähän se oli, vaikka itse sanonkin. Tällä hybridireseptillä tulen todellakin tekemään kakkua toiste. Nam!
Juhannuksenvietto täällä maalla jatkuu. Huomenna grillaillaan, pelataan mölkkyä ja toivottavasti saunotaan puulämmitteisessä ulkosaunassa. Sunnuntaina loma loppuu ja käännämme perhefarkkumme nokan kohti paluuliikenneruuhkaa. Mutta nyt lisää kakkua.
Hyvää keskikesän juhlaa!
Säät ovat suosineet lomailuamme. Etelässä on kuulemma sadellut, mutta täällä on ollut lämmintä paria päivää lukuunottamatta. Pihvi on oppinut pyöräilemään Pukyllaan, ja vauhdin huuma alkaa näkyä. Papu sen sijaan on lähtenyt liikkelle. Siis meidän nelikuinen! Enpä olisi uskonut, jos ei muut läsnäolijat olisi nähneet samaa. Lattia on neidille vielä suht tuntematonta maaperää, sillä refluksin takia siellä ollaan viihdytty vasta imetysdieetin ja lääkkeen alettua vaikuttaa. Vaikka isoveikka kääntyi vatsalleen hyvissä ajoin, aloitti Pihvi ryömimään vasta kahdeksan kuukauden ikäisenä, joten odotin Papun kohdalla jotain samaa. Toisaalta Pihvilläpä ei ollut diagnoosia apunaan.
Eikä meillä tosiaan vielä maratooneja matkata, mutta lyhyitä matkoja lelujen luokse. Hiljaa hyvää tulee, ja pennissä on miljoonan alku.
Lomaamme on kuulunut lisäksi tivolia, uimista, kotieläintilaa, pyöräretkiä, paloautoajeluita, torielämää ja markkinoita. Tänään kävimme Pihvin kanssa keräämässä mummolani hiljaiselta "kylänraitilta" kiviä. Minun keräämäni kivet eivät herralle kelvanneet, vaan ne lensivät samoin tein pöpelikköön. Perheen yhteinen aika on tullut tosiaan tarpeen, ja lomareissulta on jäänyt käteen rentoutunut olo. Maalla on mukavaa! Paitsi hyttyset kyllä pistävät kaipaamaan Kehä kolmosen sisäpuolelle (vaikkei ihan virallisesti siellä asutakaan).
Sitten siihem semiraakakakkuun. Ostin taannoin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää - Herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjan. Tein viime viikolla kirjan karamelli-mutakakun, joka oli taivaallista. Koska aineksia jäi yli, halusin toteuttaa jotain myös mummolaolosuhteissa. Täällä mökkiolosuhteissa ei ole tehokasta blenderiä, joten pähkinät ja taatelit saivat jäädä. Pohjan ohjeen varastinkin kirjasta, ja raakasuklaatäytteen siihen tein tämän ohjeen mukaan, tosin ilman riisinlesejauhetta ja soijalestiiniä, kaksi teelusikallista psylliumia lisäten. Kakun koristelin raakakaakaojauheella, mustikoilla ja karhunvatukoilla. Siniset marjat luovat mielestäni kauniin kontrastin rikkaan suklaiselle semiraakakakulleni.
Valmiin kakkusen kanssa päätin leikkiä ruokakuvausta. Kameran käytössä olen todella lapsenkengissä, vaikka loppuvuodesta kuvauskurssin kävinkin. Silti onnistuin mielestäni saamaan ihan suht kauniita kuvia, tällaisen kamerauunon näkökulmasta.
Lopulta kakkua päästiin maistamaan, ja mieletöntähän se oli, vaikka itse sanonkin. Tällä hybridireseptillä tulen todellakin tekemään kakkua toiste. Nam!
Juhannuksenvietto täällä maalla jatkuu. Huomenna grillaillaan, pelataan mölkkyä ja toivottavasti saunotaan puulämmitteisessä ulkosaunassa. Sunnuntaina loma loppuu ja käännämme perhefarkkumme nokan kohti paluuliikenneruuhkaa. Mutta nyt lisää kakkua.
Hyvää keskikesän juhlaa!
Hehe... Just kun laitoit mulle kommentin, niin olin täälä kattelemassa sun kakun kuvia! 😊 Hyvltä näyttää sekin. Ja meillä on kans neljä ja puoli kuinen, joka lähti just ryömimään! Hauskaa juhannusta!
VastaaPoistaKakku❤🍰
PoistaKiva kuulla! Pidän itseäni nimittäin edelleen hulluna ja harhaisena. Ryömiikö tän ikäiset jo oikeasti? 😅
Mullahan ei oo kokemusta kun tästä yhdestä, mutta kyllä mä oletin, että siinä vähän kauemmin kestäis, ennen kuin lähtee liikkeelle... Nää nykyajan nuoret on niin taitavia! 😂
PoistaJoo, meilläkin tosiaan esikoinen lähti vasta kasikuisena 😅
PoistaTosi hyvän näköinen kakku! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaNam mikä kakku! Kylläpä pieni päätti lähteä aikaisin liikkeelle, onkohan jo kova kiire isomman perään :D
VastaaPoistaNo kyllä! Mutta hyvä että liikkuu. Elättelen toiveita, että siitä olisi helpotus tuohon refluksiin 😊
PoistaTodella herkullisen näköinen kakku! Ja maalla/mökillä on kyllä ihanaa viettää kesää. Itsekin suuntaan parin viikon päästä mökille loman viettoon. 😊 Kuvasi övat myös hyvän näköisiä! Itse vasta aloittelen blogin kirjoitusta ja kuvia nappailen pelkällä kännykällä - ei mikään paras kuvanlaatu. :(
VastaaPoistaKiitos! 😊
PoistaMullakin oli alkuaikoina vaan puhelin, tai vaihtoehtoisesti ikivanha tyyliin 3 megapikselin digipokkari. Monet kamerakännykät ovat nykyään ihan hyviä, mutta kamera on aina kamera. Järkkäri on kyllä oiva apu bloggaamisessa 😊
Onks tästä ohje missä? Soveltuuko 1v3kk taaperon suuhun :D
VastaaPoistaOhje onkin piilotettu tekstiin, se löytyy linkkien takaa. Linkki Virpi Mikkosen blogiin ei enää näköjään toimi, mutta kakun suklaatäyte on täältä: https://hannamarirahkonen.fi/reseptit/salty-caramel-raakasuklaakakku/
PoistaPohjassa on muistaakseni
1 dl mantelijauhoja
2 dl kookosjauhoja
5 rkl raakakaakaojauhetta (voi käyttää myös tavista)
1 tl leivinjauhetta
1 dl sulaa kookosöljyä
0,5 dl hunajaa (kookossiirappi ja -sokeri käy myös)
1 pikkupurkki päärynäsosetta ja
1 tl vaniljauutetta
Maistuuko se taaperolle? No - varmaan riippuu taaperosta :D Se ei maistunut alakouluikäisille lapsille, on aika "tumma ja täyteläinen". Mutta mä luulen, että jos on tottunut raakakakkujen makuihin, niin varmasti menee. Mikään sokerinen herkku se ei kuitenkaan ole.
Ja anteeksi vastauksen viivästymisestä. Tämä kommentti oli muutaman muun kommentin ohella eksynyt blogin roskapostikansioon.