Blogi on elänyt hieman hiljaiseloa, kun olemme olleet koko perheen voimin viettämässä kesälomaa ihanassa Itä-Suomessa. Instagram sen sijaan on laulanut. Seuraathan jo siellä?

Säät ovat suosineet lomailuamme. Etelässä on kuulemma sadellut, mutta täällä on ollut lämmintä paria päivää lukuunottamatta. Pihvi on oppinut pyöräilemään Pukyllaan, ja vauhdin huuma alkaa näkyä. Papu sen sijaan on lähtenyt liikkelle. Siis meidän nelikuinen! Enpä olisi uskonut, jos ei muut läsnäolijat olisi nähneet samaa. Lattia on neidille vielä suht tuntematonta maaperää, sillä refluksin takia siellä ollaan viihdytty vasta imetysdieetin ja lääkkeen alettua vaikuttaa. Vaikka isoveikka kääntyi vatsalleen hyvissä ajoin, aloitti Pihvi ryömimään vasta kahdeksan kuukauden ikäisenä, joten odotin Papun kohdalla jotain samaa. Toisaalta Pihvilläpä ei ollut diagnoosia apunaan.
Eikä meillä tosiaan vielä maratooneja matkata, mutta lyhyitä matkoja lelujen luokse. Hiljaa hyvää tulee, ja pennissä on miljoonan alku.

Lomaamme on kuulunut lisäksi tivolia, uimista, kotieläintilaa, pyöräretkiä, paloautoajeluita, torielämää ja markkinoita. Tänään kävimme Pihvin kanssa keräämässä mummolani hiljaiselta "kylänraitilta" kiviä. Minun keräämäni kivet eivät herralle kelvanneet, vaan ne lensivät samoin tein pöpelikköön. Perheen yhteinen aika on tullut tosiaan tarpeen, ja lomareissulta on jäänyt käteen rentoutunut olo. Maalla on mukavaa! Paitsi hyttyset kyllä pistävät kaipaamaan Kehä kolmosen sisäpuolelle (vaikkei ihan virallisesti siellä asutakaan).

Sitten siihem semiraakakakkuun. Ostin taannoin Virpi Mikkosen Kiitos hyvää - Herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjan. Tein viime viikolla kirjan karamelli-mutakakun, joka oli taivaallista. Koska aineksia jäi yli, halusin toteuttaa jotain myös mummolaolosuhteissa. Täällä mökkiolosuhteissa ei ole tehokasta blenderiä, joten pähkinät ja taatelit saivat jäädä. Pohjan ohjeen varastinkin kirjasta, ja raakasuklaatäytteen siihen tein tämän ohjeen mukaan, tosin ilman riisinlesejauhetta ja soijalestiiniä, kaksi teelusikallista psylliumia lisäten. Kakun koristelin raakakaakaojauheella, mustikoilla ja karhunvatukoilla. Siniset marjat luovat mielestäni kauniin kontrastin rikkaan suklaiselle semiraakakakulleni.


Valmiin kakkusen kanssa päätin leikkiä ruokakuvausta. Kameran käytössä olen todella lapsenkengissä, vaikka loppuvuodesta kuvauskurssin kävinkin. Silti onnistuin mielestäni saamaan ihan suht kauniita kuvia, tällaisen kamerauunon näkökulmasta.


Lopulta kakkua päästiin maistamaan, ja mieletöntähän se oli, vaikka itse sanonkin. Tällä hybridireseptillä tulen todellakin tekemään kakkua toiste. Nam!


Juhannuksenvietto täällä maalla jatkuu. Huomenna grillaillaan, pelataan mölkkyä ja toivottavasti saunotaan puulämmitteisessä ulkosaunassa. Sunnuntaina loma loppuu ja käännämme perhefarkkumme nokan kohti paluuliikenneruuhkaa. Mutta nyt lisää kakkua.

Hyvää keskikesän juhlaa!