Muutama päivä sitten Ilta-Sanomat haastatteli nuorisoa talvipukeutumisesta ilmeisesti hyisessä Helsingissä. Nuorison tyyliin eivät kuuluneet pipot, hanskat, talvitakit tai täysmittaiset lahkeet. Ei hätää - ei kuulunut minunkaan nuoruudessa. Lisäksi silloin sai myös näyttää pyllyvakoa. Mitä matalalanteisemmat farkut, sitä parempi.
Käsitteet "pipo" ja "hanskat" ovat tulleet minulle tutuiksi oikeastaan vasta parikymppisenä. Lasten saanti on edesauttanut asiaa. Kun lähtee työntämään lastenvaunuja bussipysäkille kovassa viimassa lumituiskun piiskatessa vasten kasvoja, voi olla onnellinen päässän olevasta villapiposta. Voin nimittäin vieläkin muistaa sen tunteen, kun sisään tullessa jäätyneet korvat alkoivat hiljalleen lämmetä ja verenkierto palautua. Se on kuin jokin viiltelisi ja repisi korvia irti yhtäaikaisesti. Minun ja pipon rakkaustarina on loppuelämäni pituinen.
Mutta mitä muuta sinne ulos olisi sitten hyvä laittaa? Ensimmäisenä tulee mieleen pitkät kalsarit. Minullakin oli tänään ulkoillessa pitkät kalsarit jalassa. Tai, no... oikeastaan minulla oli farkkujen alla Vimman kukkaleggingsit, mutta let's face it: Sama asia, vähän hienompi nimi. Oikeastaan kaikista paras olisi kai pukeutua villaan. Olisikin hienoa löytää villahaalari omassa koossa. Tai voisiko suuret lastenvaatevalmistajat alkaa tekemään toppahaalareita myös äiti-kokoisina? Kalsareiden ohella suosittelen kerrospukeutumista muutenkin. On paljon helpompaa ottaa pois jotain mitä on kuin lisätä jotain mitä ei ole.
Tänään jalassani oli farkut, koska olimme reissun päällä. Yleensä näillä keleillä suosin toppahousuja. Farkkuja paikkaamassa oli onneksi kunnolliset villavuoratut talvinilkkurit ja varpaat selviytyivät kuolioitta ja oikeastaan aika lämpiminä. Sormia lämmitti nahkahanskat, mutta rukkaset olisivat ehkä parempi vaihtoehto. Näillä asteilla on kuitenkaan ihan turha enää turvautua villalapasiin tai vastaaviin, jollei halua menettää sormiaan. Kaulaa suojasi trendikäs villahuivi suoraan 70-luvulta.
Oleellinen osa talvipukeutumista on tietenkin muhkea ja lämmin toppatakki. Myönnän, ettei varmaankaan ole kovin trendikästä näyttää Michelin-mieheltä, mutta jenkkakahvoja jäädyttäneet vuodet ovat opettaneet, että joissain tilanteissa käytännöllisyys menee tyylin edelle. Tosin kyllä nuoret ovat siinä oikeassa, etten minäkään vetäisisi jalkaan Kuomia kaupungille lähtiessäni. Mutta annan itselleni luvan näyttää toisinaan vähän dilleltä.
Käsitteet "pipo" ja "hanskat" ovat tulleet minulle tutuiksi oikeastaan vasta parikymppisenä. Lasten saanti on edesauttanut asiaa. Kun lähtee työntämään lastenvaunuja bussipysäkille kovassa viimassa lumituiskun piiskatessa vasten kasvoja, voi olla onnellinen päässän olevasta villapiposta. Voin nimittäin vieläkin muistaa sen tunteen, kun sisään tullessa jäätyneet korvat alkoivat hiljalleen lämmetä ja verenkierto palautua. Se on kuin jokin viiltelisi ja repisi korvia irti yhtäaikaisesti. Minun ja pipon rakkaustarina on loppuelämäni pituinen.
Mutta mitä muuta sinne ulos olisi sitten hyvä laittaa? Ensimmäisenä tulee mieleen pitkät kalsarit. Minullakin oli tänään ulkoillessa pitkät kalsarit jalassa. Tai, no... oikeastaan minulla oli farkkujen alla Vimman kukkaleggingsit, mutta let's face it: Sama asia, vähän hienompi nimi. Oikeastaan kaikista paras olisi kai pukeutua villaan. Olisikin hienoa löytää villahaalari omassa koossa. Tai voisiko suuret lastenvaatevalmistajat alkaa tekemään toppahaalareita myös äiti-kokoisina? Kalsareiden ohella suosittelen kerrospukeutumista muutenkin. On paljon helpompaa ottaa pois jotain mitä on kuin lisätä jotain mitä ei ole.
Tänään jalassani oli farkut, koska olimme reissun päällä. Yleensä näillä keleillä suosin toppahousuja. Farkkuja paikkaamassa oli onneksi kunnolliset villavuoratut talvinilkkurit ja varpaat selviytyivät kuolioitta ja oikeastaan aika lämpiminä. Sormia lämmitti nahkahanskat, mutta rukkaset olisivat ehkä parempi vaihtoehto. Näillä asteilla on kuitenkaan ihan turha enää turvautua villalapasiin tai vastaaviin, jollei halua menettää sormiaan. Kaulaa suojasi trendikäs villahuivi suoraan 70-luvulta.
Oleellinen osa talvipukeutumista on tietenkin muhkea ja lämmin toppatakki. Myönnän, ettei varmaankaan ole kovin trendikästä näyttää Michelin-mieheltä, mutta jenkkakahvoja jäädyttäneet vuodet ovat opettaneet, että joissain tilanteissa käytännöllisyys menee tyylin edelle. Tosin kyllä nuoret ovat siinä oikeassa, etten minäkään vetäisisi jalkaan Kuomia kaupungille lähtiessäni. Mutta annan itselleni luvan näyttää toisinaan vähän dilleltä.
Hrrr, tuli mieleen oma teinivuosien pukeutuminen: lyhyt toppatakki ja lantiofarkut! Kyl mukavuus on voittanut ne 10-0! Ja kauheeltahan se näyttikin silloin :D
VastaaPoistaJust ne! Jenkkakahvoja palelsi talvella ulkona liikkuessa. Kaula tosin oli lämmin, ainakin meidän kaveriporukassa oli tosi "siistii" käyttää sellaista kolmiopitsihuivia. Vähän kun toi mikä mulla on kuvassa 😅
PoistaJoo, en enää ikinä lähde ulos tuuleen ja pakkaseen ilman kunnon vaatteita. Joulupukiltakin pyysin ainoastaan yhtä asiaa: kunnon toppapukua! Sen sain ja lisäksi vielä lampaannahkaiset rukkaset. Kyllä nyt on tarennut!
VastaaPoistaJa joo, silloin nuorena tuli laitettua (ehkä) panta päätä lämmittämään...
Teininä sitä on olevinaan niin kovin aikuinen, että on noloa pitää mitään fiksua ja lämmittävää päällä. Ja kappas - aikuisena ne onkin ainoat asiat mitä toivoo. Kyllä tuolla tuulessa ja tuiskussa tosiaan paremmin viihtyy, jos on päässä muutakin kuin se panta.
PoistaHeheh. Mä olin kans teininä nilkat paljaana ja villakangastakissa pakkasella - ettei vaan näyttäisi lihavalta (mitä koskaan oo ollutkaan.....) 🤐 Ihan höpöhöpöjuttuja silloin. Joku järki kai sitä äitiyden tai aikuisuuden myötä kasvoi, koska ei tulis enää mieleenkään lähteä samanlaisissa vaatteissa ulos. 😄
VastaaPoistaKuulostaa tutulta 😅 Ja ehkä tää on sellainen asia mikä pitää vähän niin kuin kantapään kautta oppia. Joku päivä nämäkin nuoret vetää toppahousut jalkaansa kovalla pakkasella ja ymmärtävät 😁
PoistaOlen aina ollut tylsän käytännöllinen, tai sitten turhan mukavuudenhaluinen, mutta en muista lähteneeni liikenteeseen puolipukeutuneena. Pienen paikkakunnan pienellä ala-asteella oli toppavaatteet in vielä kuudennellakin ja yläasteellakin farkkujen alle välihousut laitettiin. Jonkin sortin grungeilija olin eli villapaita polviin asti :) Vanhemmiten meno on jatkunut eikä tyyli ole siitä parantunut :) Ei tämä minusta tee parempaa ihmistä, mutta ainakin pysyn lämpimänä. Koen vilunväreitä, kun näen nilkat paljaana kulkevia teinejä, mutta kukin tyylillään.
VastaaPoistaJoo, olisi sitä itsekin voinut valita fiksummin 😅 Mutta ehkä tää voi olla jotenkin paikkakuntaan sidottu juttu, jossa se "trendien" saatavuuskin ratkaisee.
Poista