No niin. Otsikon pitäisi olla jotakuinkin itsestäänselvyys. Vaan törmäsinpä blogisiskoni Elsan taaperoimetysaiheisessa postauksessa sellaiseen anonyymiin, joka tosiaan rinnastaa imetyksen seksiin tai seksuaalisiin tekoihin. Mietin vaan, että nyt taisi mennä puurot ja vellit sekaisin. Opiskelijaporukalla valmisteltiin juuri ennen joulua imetysaiheista projektia, jonka posterituotokseen kirjoitettiin kätilön tehtävästä imetysmyyttien purkajana. Olen toki vielä opiskelija ja tietoni on monelta osin vajavaista, mutta ajattelin nyt aloittaa tästä. Viisaammat kommentoikoot ja korjatkoot!

Lähdetään nyt liikkeelle niistä suosituksista. WHO:n ja THL:n suositukset eroavat hieman toisistaan. WHO suosittelee täysimetystä kuuden kuukauden ikään ja osittaisimetystä kahteen ikävuoteen asti. THL 4-6-kuiseksi ja yksivuotiaaksi. THL perustelee WHO:ta vähäisenpiä suosituksia sillä, että kun Suomessa nuutenkin imetetään niin vähän, niin pienemmillä suosituksilla päästään parempiin täysimetyslukemiin. Tämä ei ihan mahdu minun kaaliini, vaan minä näkisin sen lupana lopettaa imetyksen yhä aiemmin, koska "maaliin" on lyhyempi matka. No - aika näyttää. Joka tapauksessa kyse on suosituksista, oikeastaan vähimmäissuosituksista, ei missään nimessä mistään takarajoista. Ihmiselle luonnollinen rinnalta vieroittumisikä on jotain 2,5-7 vuoden väliltä, siis puolesta vuodesta viiteen vuoteen vielä WHO:nkin suositusten jälkeen. Vieroittuminen tapahtuu imuotteen heikentyessä ja lopulta kadotessa. Niin ennemmin tai myöhemmin tapahtuu, ja se on aivan yksilöllistä.

Pitäisikö imetys sitten lopettaa siihen, kun lapsi osaa pyytää rintaa itse? Ei. Miksi ihmeessä pitäisi? Kaksivuotias useimmiten osaa sanoa "maito", ja varsinkin seitsemänvuotias osaa sen. Miksi puhekyky vaikuttaisi imetykseen? Puheenkehitys on täysin yksilöllistä. Oma kymmenkuisenikin osaa pyytää maitoa. Hän hakeutuu syliini ja kaivautuu paitani kaula-aukosta sisään. Joskus hän jopa sanoo "tissi". Äidinmaito on kuitenkin lapsen ensisijaista ravintoa aina yhteen ikävuoteen asti. Vielä senkin jälkeen lapsi hakee rinnalta turvaa, läheisyyttä ja myös sitä ravintoa. Äidinmaito ei muutu matkan varrella laihaksi litkuksi, vaan se mukautuu lapsen tarpeiden mukaan. Jostain syystä lehmänmaito mielletään "tavallisena maitona", mutta oikeastaan se ei missään nimessä ole tavallista. Ihminen on tietääkseni ainut eläin, joka on keksinyt alkaa hyödyntämään vieraan lajin maitoa ensisijaisesti. Ihanko oikeasti se on lähtökohtaisesti jotenkin enemmän normaalia?


No sitten se seksuaalisuus. Elsan blogin kommenttiosiossa todettiin, että biologisen normin mukaisesti taaperoa imettävä äiti hakee imetykseltä jotain seksuaalista. Muistan kuulleeni tällaisen ajatuksen jo ennen esikoisen syntymää. Imetys kummastutti. Koska siitä oikein tulee seksuaalista ja mistä sen tietää? Vaan tänä päivänä tiedän - ei koskaan! Lapsen imetystä ei vaan voi rinnastaa kahden aikuisen ihmisen välisiin hellyydenosoituksiin makuuhuoneen puolella. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, joiden rinnastaminen on todella kummallista ja mautonta. Lapsen imetys ei ole seksuaalisen mielihyvän väline. Se voi olla mielihyvän väline, juuri sitähän turva ja läheisyys ovat. Mutta seksi kaikissa muodoissaan on kahden aikuisen ihmisen välinen asia. Naisen rinnat alkuperäistarkoituksessaan eivät kuulu siihen. On valitettavaa, että aikojen saatossa rinnat ovat muokkautuneet sellaisiksi, että niiden on ok olla pääosassa H&M:n viisimetrisessä kadunvarsimainoksessa, mutta että imettämistä pitäisi jotenkin hävetä. Enkä tietenkään tarkoita sitä, etteikö rinnat voisi kuulua osaksi jokaisen omaa seksuaalisuutta. Mutta se seksuaalisuus ei ole osa imetystä.

Meillä Suomessa on aika surkeat imetystilastot, siksi asiaa on tärkeää tuoda esille. Joku vertasi imetystietouden levittämistä eri uskontojen tuputtamiseen. Tieteellisesti tutkittujen faktojen levittämistä uskonasioihin. Meillä voidaan puhua muista surullisista faktoista, kuten sydän- ja verisuonitaudeista ja diabeteksestä, niiden ehkäisemisestä ja terveellisistä elämäntavoista. Mutta lapsen ruokkimisesta ei voida keskustella ilman että joku ottaa asian henkilökohtaisesti tai liittää siihen jotain eriskummallisia oletuksia. Minun, Elsan tai kenenkään muunkaan imetys ei ole toiselta pois. Jokainen imettää juuri ja tasan niin kauan kuin se itsestään mukavalta tuntuu. Imetystietouden levittämisellä ja oikeanlaisella imetysohjauksella on suora ja positiivinen yhteys imetystilastoihin. Siksi siitä puhutaan. Aina imetys ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, silloin äidinmaidon tilalla voidaan antaa äidinmaidonkorviketta.

Ja kun sitä joku kuitenkin kysyy, niin ei - en ajatellut imettää lapsiani seitsemänvuotiaiksi saati täysi-ikäisiksi. Imetän tasan niin kauan kuin lapsi sitä haluaa ja se itsestä sopivalta tuntuu, eikä se häiritse meille normaalia elämää. Esikoisen imetys loppui vuoden ja kahden kuukauden iässä uuden raskauden vaikeutettua herumista lapsen omaan kiinnostuksen puutteeseen, mutta tämä imetystaival tuskin vielä huhtikuussa loppuu.

Imetä ja anna imettää!