Tajusin kirjoitelleeni pitkät pätkät joulusta, enkä ole edes kunnolla kerrannut ja hyvästellyt kesää. Vaikka sään puolesta koko kolme kuukautta oli kyllä melkein yhtä tyhjän kanssa, oli se ehkä tapahtumarikkain kesä pitkiin aikoihin. Matkustelimme paljon kotimaan rajojen sisäpuolella, näimme sukulaisia ja tuttavia, ja viime vuonna maalailemistani uhkanäkymistä huolimatta vietimme perheenä pitkän yhteisen loman. Vaikka kesään kuului tajuttoman paljon auton penkkien kulutusta, oli se kyllä ehdottomasti veritulppariskin arvoista. Ja pääsimmepä ajelemaan reittejä, joita ei ehkä toistamiseen tule sahattua. Kuinka moni teistä on ajanut Helsingistä Pielavedelle Rauman kautta? Ei ehkä se perinteisin reittivalinta.
Tänä kesänä vietimme aikaa auton lisäksi ukkilassa, mummoloissa, isomummolassa, festareilla, Naantalissa, Raumalla, leikkipuistossa, uimarannalla ja ankeasta säästä johtuen valitettavan paljon sisälläkin. Juhlittiin yhdet häät ja grillailtiin, tosin lähinnä makkaraa, koska ihoa ei paljoa sateessa tullut paistateltua. Lasten kesässä parasta olivat ehkä "mummolareissut" ja hetket leikkipuistossa. Reissu Muumimaailmaan herätti heissä myös innostusta ja teemapuiston härveleissä oli koluamista ihan riittämiin kahdeksi päiväksi (kiitos viikonlopun mahdollistamisesta lasten mummulle), mutta itse koin tärkeimmäksi siellä vietetyn yhteisen ja kiireettömän ajan. Meillä oli kuuden hengen mökki Naantali campingissä, jossa Muumimaailmareissun päälle uimme, saunoimme ja grillailimme. Ne on niitä muistoja, jotka itse arvotan korkealle.
Minulle kesän menoista erityisin oli Ilosaarirock. Vaihtelua kesäiltoihin ja irtautumista perhe-elämästä. Olen käynyt festareilla viimeksi muistaakseni vuoden 2011 Provinssirockissa. Silloin reissuun kuului All Inclusive -festarimeininki junamatkoineen, telttayöpymisineen, leirisuihkuineen ja leirintäaluebileineen, mukana ystäväni ja Australian vahvistus Anita, joka oikeastaan taisi olla koko idean äiti ja isä. Tämän kesän festarireissu sen sijaan sisälsi puhtaat lakanat, pehmeän sängyn, hoitopaikan lapsille ja jääkaapillisen ruokaa. Istuskelimme kyllä iltaa nurmikolla ja vietimme sitä perinteistäkin festarielämää, mutta festarikokemuksena tämä oli hyvin erilainen. Enkä usko, että minusta olisi enää telttamajoittujaksi paikassa, jossa elämää on enemmän ja vähemmän yötä myöten. Vanhemmiten ja varsinkin lasten jälkeen sitä on alkanut kaipaamaan elämäänsä tiettyjä mukavuuksia. Ehkä siksi, että viikonloppureissun uni- ja epämukavuusvelkoja ei voi ajatella kuittaavansa sitten hiljalleen pitkin seuraavaa viikkoa.

Ihana oli myös reissu Raumalle ystävän lapsen ristiäisiin. Päivä oli nätti, sellainen oikein lämmin ja aurinkoinen, lapsi sai kauniin nimen ja vanhemmat säteilivät onnea ja liikutusta. Oma jälkikasvu oli perinteinen levoton itsensä ja he juoksentelivatkin pitkin juhlapaikkaa isänsä juostessa perästä. Tosin kakkutarjoilu pysäytti sen souvin ja sitten sitä istuttiin pöydässä kuin Herran enkelit. Kauheasti en jaksanut torua lapsia. He olivat kutsuvieraita, eivätkä kuitenkaan pitäneet mitään älytöntä älämölöä. Päivä oli muutenkin pitkä ajomatkoineen, joten kyllä siinä varmasti oli kestämistä kaksi- ja yksivuotiailla taaperoilla.
Jos jokin on kesässä jäänyt harmittamaan, niin se, ettei se säiden puolesta edes kunnolla alkanut. Oli masentavaa herätä aamusta toiseen ankeaan harmauteen, pukea lapsille välikausihaalarin alle villapukuja +3 asteen ulkoiluihin ja sitten hytistä pyyhe päällä tuulisella rannalla sen kerran kun aurinko sattui paistamaan. Me olimme lähes poikkeuksetta aina väärässä paikassa kesäsäiden suhteen. Minulla oli vuosia sitten esimies, jolle ehkä kuuluisi ojentaa jonkinnäköinen vuosituhannen positiivari-palkinto. Hän joka kesä ihan viisaastikin lausui, että "kesäloma on loma, vaikka ulkona olisi pakkasta ja taivaalta sataisi mitä". Tottahan se on, mutta ei se kyllä varsinaisesti mieltä lämmittänyt. Haluaisin tietää onkohan Jari samaa mieltä vielä tämänkin kesän jälkeen.