26. raskausviikko alkoi neuvolakäynnin merkeissä. Näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut. Eilen illalla tein iltapesuja kylppärissä ja mietin seuraavan aamun vaa'alla käymistä, sillä tiesin painoni nousseen muutaman kilon. Yritin kovasti miettiä, voisiko painonnousu johtua turvotuksesta, mutten mitenkään voinut väittää niin hyvällä omallatunnolla. Pari kiloa oli siis pakko laittaa pullan piikkiin. Siis pullan, ei Pullan. Yllätys olikin aikamoinen, kun vaaka kertoi minun lihonneen viimeisen neljän kuukauden aikana lähes kuusi kiloa. KUUSI. En edes ymmärrä miten on mahdollista ottaa melkein 1,5 kiloa lisää viikossa. Kävin vaa'alla varmuuden vuoksi toisen kerran. Sama lukema, 70 kiloa oli pamahtanut rikki. Kyse ei voinut olla vaakojen eroavaisuuksista, sillä olen jokaisella kerralla käyttänyt samaa vaakaa, vaikka tapaaminen olisi ollut toisessa päässä taloa. Vaatteita oli päällä säästä johtuen paljon enemmän kuin edellisellä kerralla, mutta en voisi senkään piikkiin laittaa kuin noin kilon. Proteiinia tai glukoosia ei löytynyt ja ihme kyllä painopommin jälkeen verenpaineetkin olivat normaalit itsensä. Miten paino on voinut nousta kuusi kiloa? Lopulta ei auttanut kuin ryhdistäytyä, sillä tajusin jo olevani myöhässä vastaanotolta.
Vaakalukemaa puitiin vähän (lue: aika paljon) myös vastaanoton aikana. Sain synninpäästön, sillä olen jo viikolla 25 eikä painoni ollut noussut vielä tähän mennessä kuin muutamalla sadalla grammalla. Myös aikaisemmat raskaudet kielivät painonnoususta: Pihvistä kerrytin kiloja noin 22 ja Papusta 17. Oma-aloitteisesti diagnosoin itselläni raskausdiabeteksen ja -myrkytyksen, vaikkei kumpaankaan mikään muu viittaakaan. Sf-mitta oli käyrillä, oikeastaan aavistuksen keskikäyrän alapuolella, joten tästä päättelisin ettei sikiöisestänikään ole tulossa nelikiloista vauvaa. Toistaiseksi jäin vielä pohtimaan sokerirasitustestiä ja päätin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa. Seuraava käynti on raskausviikolla 30 ja jos samantyylinen hurja nousu jatkuu, käyn kyllä juomassa kaupungin ja Huslabin tarjoamat sokerilitkut. Kuulin myös, että odottavilla äideillä olisi mahdollisuus ravitsemusterapeutin tapaamiseen, joten pidän senkin option vielä auki. Ja sitä varten myös ruokapäiväkirja on ihan hyvä olla olemassa, sillä jos en itse ymmärrä mikä lautasmallissani mättää, niin ammattilainen varmaan ymmärtää. Liikkua pitää vähintään entiseen malliin ja nyt jos koskaan ei ole kyllä asiaa skipata jalkapallotreenejä, edes sitä tylsää sisäpelivuoroa.
Kieroutuneella tavalla käynnin positiivisin uutinen oli se, että hemoglobiini on todella laskenut ja on siis todennäköinen syy syksyn väsymykseen ja vetämättömyyteen. Nyt olisi sitten syytä aloittaa se lisärauta. Vähän tässä mietin, että otanko perus Obsidania ja sitten painiskelen vatsan toimimattomuuden kanssa, vai haenko Maltoferin pureskelutabletteja ja ihmettelen kauniisti värjäytyneitä hampaitani. Ehkä kosmeettinen haitta on epämiellyttävää ja tukalaa oloa parempi vaihtoehto? First world problems.
Tänään iski muuten tajuntaan, että jäljellä on enää 15 raskausviikkoa. Huh huh! Tuntuu tosi vähältä ja aiheuttaa lievää sydämentykytystä, kylmännihkeää otsahikeä ja paniikinomaista tunnetta takaraivossa. Mihin tämä aika on mennyt? Kohta vaihtuu viimeinen kolmannes ja sitten meillä onkin kolme lasta. Mihin se kolmas lapsi laitetaan, kun aina ei ole se toinen käsipari auttamassa ja minullakin on vain kaksi kättä?
Vaakalukemaa puitiin vähän (lue: aika paljon) myös vastaanoton aikana. Sain synninpäästön, sillä olen jo viikolla 25 eikä painoni ollut noussut vielä tähän mennessä kuin muutamalla sadalla grammalla. Myös aikaisemmat raskaudet kielivät painonnoususta: Pihvistä kerrytin kiloja noin 22 ja Papusta 17. Oma-aloitteisesti diagnosoin itselläni raskausdiabeteksen ja -myrkytyksen, vaikkei kumpaankaan mikään muu viittaakaan. Sf-mitta oli käyrillä, oikeastaan aavistuksen keskikäyrän alapuolella, joten tästä päättelisin ettei sikiöisestänikään ole tulossa nelikiloista vauvaa. Toistaiseksi jäin vielä pohtimaan sokerirasitustestiä ja päätin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa. Seuraava käynti on raskausviikolla 30 ja jos samantyylinen hurja nousu jatkuu, käyn kyllä juomassa kaupungin ja Huslabin tarjoamat sokerilitkut. Kuulin myös, että odottavilla äideillä olisi mahdollisuus ravitsemusterapeutin tapaamiseen, joten pidän senkin option vielä auki. Ja sitä varten myös ruokapäiväkirja on ihan hyvä olla olemassa, sillä jos en itse ymmärrä mikä lautasmallissani mättää, niin ammattilainen varmaan ymmärtää. Liikkua pitää vähintään entiseen malliin ja nyt jos koskaan ei ole kyllä asiaa skipata jalkapallotreenejä, edes sitä tylsää sisäpelivuoroa.
Kieroutuneella tavalla käynnin positiivisin uutinen oli se, että hemoglobiini on todella laskenut ja on siis todennäköinen syy syksyn väsymykseen ja vetämättömyyteen. Nyt olisi sitten syytä aloittaa se lisärauta. Vähän tässä mietin, että otanko perus Obsidania ja sitten painiskelen vatsan toimimattomuuden kanssa, vai haenko Maltoferin pureskelutabletteja ja ihmettelen kauniisti värjäytyneitä hampaitani. Ehkä kosmeettinen haitta on epämiellyttävää ja tukalaa oloa parempi vaihtoehto? First world problems.
Tänään iski muuten tajuntaan, että jäljellä on enää 15 raskausviikkoa. Huh huh! Tuntuu tosi vähältä ja aiheuttaa lievää sydämentykytystä, kylmännihkeää otsahikeä ja paniikinomaista tunnetta takaraivossa. Mihin tämä aika on mennyt? Kohta vaihtuu viimeinen kolmannes ja sitten meillä onkin kolme lasta. Mihin se kolmas lapsi laitetaan, kun aina ei ole se toinen käsipari auttamassa ja minullakin on vain kaksi kättä?
Voimia loppurutistukseen :)
VastaaPoistaKiitos 😊
PoistaMulla noussut paino raskaudessa aina yli 20kg ja jos sulla ei oo painoa tullut vielä yhtään niin...
VastaaPoistaNo niinpäs on kuule mullakin. Henkilökohtaisesti näen tässä ongelman siinä, että kuinka paljon tulee ja missä ajassa. 1,5 kg viikossa on musta aika paljon hurjempi nousu kuin 0,5 kg viikossa.
PoistaMinä en koskaan käynyt sokerirasituksessa tai ravitsemusterapeutilla neljän raskauteni aikana. Kolmannen raskauden aikana kiloja tuli 26. Silloin tuli kyllä herkuttelua liikaa. Kahden pienen lapsen kanssa kolmivuorotyötä. Unia tuli korvattua herkuilla... Ei kovin terveellistä. Nyt tämä lapsi nro 3 on ainoa meidän perheestä, joka ei tykkää suklaasta missään muodossa. Olisiko saanut mahassa yliannostuksen.
VastaaPoistaPs. Mikä siinä onkin, että aina raskaanaolevalle alkaa tilittää omia kokemuksiaan?!
Mukavaa viikonloppua!
En mäkään edes tiennyt koko ravitsemusterapeuttimahdollisuudesta ennen eilistä, mutta sokerirasituksessa olen ollut esikoista odottaessa. Se litku oli muistaakseni aika puistattavaa. Ehkä tämä tästä tasaantuu, niin ei tarvitse enää edes miettiä.
PoistaEhkä se on tämä ”been there done that”-meininki 😅 Kelle muulle sitäpaitsi kertoisi omia raskausjuttujaan, jos ei toiselle odottajalle?
Voi miten söpö vauvavatsa sinulle on! Ei tuo minusta ihan hirveästi ole painossa mutta totta kai ymmärrän et mietityttää. Hyvä, että on mahdollisuus tavata myös ravitsemusterapeutti tarvittaessa. Tsemppiä loppuraskauteen :)
VastaaPoistaKiitos! Ei kuusi kiloa yksistään, mutta kerralla.
PoistaTsemppiä loppurutistukseen! :) Itse en ole vielä noita joutunut miettimään, mutta kyllä ruokavalion kanssa saa olla aika tarkkana.
VastaaPoistaNo saa, mä olen ainakin sitä sorttia joka lihoaa pelkästä kakkupalan ajattelusta 😅
PoistaHyi, Obsidania ei kyllä ole ikävä :D Joskus sitten seuraavassa mahdollisessa raskaudessa täytyy kyllä panostaa parempaan rautaan läpi raskauden, en haluu enää obsidania kärsiä toiste :D
VastaaPoistaTsemppiä loppuraskauteen!
Kiitos! Onneksi on korvaavia tuotteita, mä tykkään itse tuosta Maltoferistä. Vaikkei se kyllä tainnut auttaa mua ollenkaan 😅
PoistaTsemppiä loppuraskauteen! Kannattaa pyytää pvk + maksa arvojen seurantaan lähete jos paino kovin rajusti jatkaa nousua ja alkaa olla mahakipuja, itsellä todettiin vasta näistä raskausmyrkytys ja HELLP oireyhtymä, mikä johti kiireelliseen sektioon (oltiin onneksi jo yliajalla), missään vaiheessa ei näkynyt pissassa mitään ja verenpainetaso normaali (alle 130).
VastaaPoistaHui! Enpä ole ajatellutkaan, että raskausmyrkytyskin voi olla noin ovela ja tulla täysin ilmoittamatta. Jos rutiinitestit näyttää hyvältä eikä osaisi kuulostella omaa oloaan, niin voisi käydä kalpaten.
PoistaPvk onneksi tsekattiinkin ja siinä ei ollut ferritiinin ja punasolujen lisäksi mitään kummallista. Hb oli suurinpiirtein siinä missä neuvolassakin.
Maltoferin purutabletit voi myös niellä kokonaisena. Näin välttyy ainakin tablettien pahalta maulta (minusta ei maistu ollenkaan suklaalta) ja varmaan myös samalla hampaiden värjäytymiseltä.
VastaaPoistaVoiko? Kun minä yritin tihrustaa ohjetta enkä löytänyt mielestäni tätä kohtaa. Mietin vaan, että kärsiikö raudan farmakokinetiikka, jos se menee kokonaisena vatsaan? 🤔
Poista