Arvatkaa mitä. Istun ja kuuntelen tässä genetiikan luentoa. Aihehan olisi aivan hemmetin mielenkiintoinen, sillä ihmisen biologia ja erityisesti perinnöllisyys ovat mielestäni aina olleet todella kiinnostavia asioita. Ongelma on se, että päässä pyörii noin kaksi miljoonaa muutakin asiaa ja juuri nyt tuntuu siltä, että olen korviani myöten pissassa eikä keskittyminen riitä mihinkään. Helposta ja relasta syksystä tuli kertaheitolla jotain ihan muuta. Eniten päänvaivaa aiheuttaa tällä hetkellä opinnäytetyöhön valmistava kurssi, ehkä myös siksi, että se olisi pakko saada läpi. Tehtävät tuntuvat vaikeasti ymmärrettäviltä ja ohjeistukset muuttuvat tai muokkaantuvat vain tunteja ennen deadlineja. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen varma, että olen liian tyhmä korkeakouluopintoihin. Ahdistusta lisää hieman se, että Pihvi on sairastellut viime päivinä ja olen ollut hänen kanssaan kotona. Vaikka flegmaattista lasta onkin suht helppo hoitaa ja hän on mielellään viettänyt päivät lepäillen, on takaraivossa painanut jatkuva huoli. Levottoman unen seuraaminen, lämmön mittailu ja lääkitseminen ovat olleet päällimmäisenä mielessä, kun samalla olisi pitänyt keskittyä tekemään myös ryhmätöitä ja muita koulutehtäviä sekä lukea tuleviin tentteihin. Niitähän taisikin olla vain neljä.
Oman pikantin lisänsä tähän kaikkeen tuo joulu. Minä, jouluihmisistä jouluihmisin, en ole ehtinyt tehdä asian eteen muuta kuin maalata keittiön ikkunaan talvisen maiseman. En ole hankkinut ensimmäistäkään lahjaa tai edes miettinyt mitä paketteihin laitettaisiin. Ensimmäiset lahjottavat ovat jo käyneet ja lähteneet takaisin tyhjin käsin, seuraavat tulevat viikon päästä viikonloppuna. Olin myös ajatellut osallistuvani johonkin joulupuukeräykseen, mutta luulenpa että ennen kuin pääsen kuuselle asti hakemaan lahjatietoja, ehtii koko keräys mennä osaltani ohi. Perinteisesti olen joka joulu tehnyt lahjat itse, mutta tänä vuonna siihen ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Rahanmeno ahdistaa, kuten myös se etten ehdi paneutua paketteihin ajatuksella. Konvehteja ja kynttilöitä jokaiselle!
Minulla oli myös mahtava joulukalenteriajatus blogia varten ja 24 valmiiksi tehtyä luonnosta. Todella ikävää, etten vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt toteuttaa ideoistani ikkunamaalausta lukuun ottamatta mitään. Toisaalta huomaan, että blogeissa pyörii tismalleen samat käpy-, kranssi- ja appelsiiniohjeet vuodesta toiseen ja joku keksii pyörän uudestaan. Ehkäpä maailma ei menetä siinä mitään, etten ole kertomassa missä lämpötilassa appelsiiniviipaleet kannattaa kuivattaa, että niistä saa "tosi kivoja jouluisia koristeita juuttinarulla kanelitankoihin sitomalla". Olen tykittänyt blogia viime aikoina niin paljon ja sellaisella innolla, etten haluaisi tuntea huonoa omaatuntoa yhdestä joulukalenteriasiasta. Tämän kirjoittamisen pitäisi hauskaa, innostavaa ja terapeuttista, ei aiheuttaa harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Joulun lähestyminen pelottaa, mutta samalla toivon, että seuraavat kolme viikkoa olisivat jo ohitse. Työmäärä tuntuu hukuttavalta ja elämäntilanne ei tunnu joustavan nyt yhtään. Tekisi mieli perua kaikki ja lukittautua neljän seinän sisään yksin. Ulkonakin on ankeaa. Voitaisiinko vihdoin saada sitä lunta tänne meidänkin pituuspiireille? Luulen, että ripaus lisää valoa ulkona piristäisi myös mieltä ja löytäisin jonkinlaisen inspiraation tämän vuoden loppurutistukseen. Tai sitten en.
Oman pikantin lisänsä tähän kaikkeen tuo joulu. Minä, jouluihmisistä jouluihmisin, en ole ehtinyt tehdä asian eteen muuta kuin maalata keittiön ikkunaan talvisen maiseman. En ole hankkinut ensimmäistäkään lahjaa tai edes miettinyt mitä paketteihin laitettaisiin. Ensimmäiset lahjottavat ovat jo käyneet ja lähteneet takaisin tyhjin käsin, seuraavat tulevat viikon päästä viikonloppuna. Olin myös ajatellut osallistuvani johonkin joulupuukeräykseen, mutta luulenpa että ennen kuin pääsen kuuselle asti hakemaan lahjatietoja, ehtii koko keräys mennä osaltani ohi. Perinteisesti olen joka joulu tehnyt lahjat itse, mutta tänä vuonna siihen ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Rahanmeno ahdistaa, kuten myös se etten ehdi paneutua paketteihin ajatuksella. Konvehteja ja kynttilöitä jokaiselle!
Minulla oli myös mahtava joulukalenteriajatus blogia varten ja 24 valmiiksi tehtyä luonnosta. Todella ikävää, etten vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt toteuttaa ideoistani ikkunamaalausta lukuun ottamatta mitään. Toisaalta huomaan, että blogeissa pyörii tismalleen samat käpy-, kranssi- ja appelsiiniohjeet vuodesta toiseen ja joku keksii pyörän uudestaan. Ehkäpä maailma ei menetä siinä mitään, etten ole kertomassa missä lämpötilassa appelsiiniviipaleet kannattaa kuivattaa, että niistä saa "tosi kivoja jouluisia koristeita juuttinarulla kanelitankoihin sitomalla". Olen tykittänyt blogia viime aikoina niin paljon ja sellaisella innolla, etten haluaisi tuntea huonoa omaatuntoa yhdestä joulukalenteriasiasta. Tämän kirjoittamisen pitäisi hauskaa, innostavaa ja terapeuttista, ei aiheuttaa harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Joulun lähestyminen pelottaa, mutta samalla toivon, että seuraavat kolme viikkoa olisivat jo ohitse. Työmäärä tuntuu hukuttavalta ja elämäntilanne ei tunnu joustavan nyt yhtään. Tekisi mieli perua kaikki ja lukittautua neljän seinän sisään yksin. Ulkonakin on ankeaa. Voitaisiinko vihdoin saada sitä lunta tänne meidänkin pituuspiireille? Luulen, että ripaus lisää valoa ulkona piristäisi myös mieltä ja löytäisin jonkinlaisen inspiraation tämän vuoden loppurutistukseen. Tai sitten en.
Siunausta ja onnea ja menestystä opiskeluusi! Ja pikaisia paranemisia pikkuiselle kotona! Kiitos rehellisyydestäsi, aina ei ehdi kaikkeen. Sama minulla täällä kotona.
VastaaPoistaKiitos kommentista ja lohduttavista sanoista! 😊
PoistaSinulla on varmasti raskasta. Itse muistan yliopisto-opiskeluista erityisesti vapauden. Opiskella omaan tahtiinsa. Mutta kätiöopinnot lienee kurinalaisemmat. Ei ole opslkelijan vapautta. Pienet lapset varmasti vievät voimiasi, vaikka kuinka heitä rakastaisi. Lopeta hyvä ihminen tuo joulustressi. Sinulla on varmasti sitä muutenkin tarpeeksi!
VastaaPoistaNo sanotaanko että sellaista akateemista vapautta ei missään minun ammattikorkeakouluopinnoissa ole juurikaan ollut 😅 Mutta olen myös ymmärtänyt, että meno ja meininki on hieman toista yliopiston puolella. Kiitos, Marja!
PoistaJoskus on vaan sanottava tietyille asioille ei. Ei se tee susta yhtään huonompaa, että jätät joitain asioita väliin kun yksinkertaisesti ei vain ehdi/jaksa - päinvastoin. On tärkeää muistaa kuunnella itseään ja liika on vain yksinkertaisesti liikaa. Jaksamista loppuvuoteesi! <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi 😊 Ja sinulle näin törkeästi myöhässä vuoteen 2018 ❤️
PoistaJoskus täytyy muistaa ottaa aikaa myös ihan vaan itselleen ja akkujen lataamiselle, jaksaa sitten taas paremmin kaikkia arjen kiireitä :) Kukaan ei millään pysty tekemään kaikkea! Ihanaa joulunodotusta sinulle <3
VastaaPoistaIhan totta! Kun sen vaan muistaisi niissä hetkissä, kun vaatii itseltään yli-ihmisen energiaa ja kellolta lisätunteja. Ihanaa vuotta 2018 sinulle ❤️
Poista