Lapset ja häät ovat asia, joka usein herättää keskustelua ja jakaa ihmisiä. Ainakin hääryhmissä. Toisten mielestä lasten paikka on ehdottomasti mukana niin arjessa kuin juhlassakin, lapsille sopivaan tapaan. Ne ovat tilanteita, joista lapset myös oppivat. Toisten mielestä lapset eivät taas missään nimessä sovi mukaan hääjuhlaan. Syitä on monia. Joillekin ongelman tuo alkoholitarjoilu, jonkun mielestä juhla on liian arvokas. Ei liene vaikeaa arvata kumpaan ryhmään minä kuulun.

Olen ollut kutsuttuna häihin useammin tultuani äidiksi. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä sen asian kanssa - meidän kaveripiiri nyt vain alkaa olla sen ikäistä. Olen ollut häissä lasten kanssa ja ilman lapsia. Jälkimmäistä niin hääparin pyynnöstä kuin käytännön järjestelyistäkin. Juhla on hääparin juhla ja heillä on luonnollisesti oikeus kutsua sinne juuri ne ihmiset, jotka haluavat tapahtumaansa todistamaan. Lapset hääjuhlassa tuntuvat kuitenkin välillä tuottavan päänvaivaa etenkin hääpareille. Miten kohteliaasti ilmoittaa, että lapset eivät ole tervetulleita? Mielestäni asia on yksinkertainen: Kuoreen kirjoitetaan lapsen vanhemman tai vanhempien nimet. Kyseessä on ihan perus kutsuetiketti, joka meistä suurimmalla osalla on kyllä hallussa. Jos asiaa haluaa vielä terävöittää tai rajata vain osan lapsista pois, esimerkiksi ei kavereiden lapsia, voi asiasta mainita erikseen vaikkapa hääinfossa. Mielestäni asiasta on turha tehdä sen suurempaa ongelmaa. Me vanhemmatkin olemme ihan tavallisia ihmisiä ja ymmärrämme kyllä, että siinä missä meille omat lapsemme ovat maailman tärkeimpiä tyyppejä, eivät ne ole sitä ihan kaikille ihmisille ympärillämme.

Useimmissa häissä, joihin olen ollut kutsuttuna, ovat lapsemme myös olleet tervetulleita. Niillä kerroilla, joilla lapset ovat olleet mukana, on juhlissa menty lasten ehdoilla. Juhlat ovat osaltamme päättyneet niin, että lasten päivärytmistä on pidetty mahdollisimman hyvin kiinni ja juhlista on lähdetty ajoissa kotiin nukkumaan. Kahdesti olemme omasta aloitteesta tehneet sen päätöksen, että jätämme lapset hoitoon. Toisella kerroista hääjuhla oli monen sadan kilometrin päässä kotoamme ja lapsilla oli mahdollisuus jäädä lähelle juhlapaikkaa isovanhempien luo hoitoon. Saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla - vanhemmat arvokasta parisuhdeaikaa ja lapset arvokasta isovanhempiaikaa. Olemme myös juhlineet yhdet häät niin, ettei sinne haluttu muita kuin omat kummilapset. Esikoisemme oli silloin jo puolitoistavuotias, joten järjestimme hänelle yhdeksi illaksi hoidon. Puoliltaöin tulimme kotiin, eikä asia ollut sen kummempi.
Lapset ovat vieraita siinä missä muutkin, mutta tulee kuitenkin muistaa, että he ovat vain lapsia. Lapsilta ei voi eikä pidä odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuisilta. Lapsi saattaa kiljahtaa, naurahtaa tai kiukutella kesken vihkimisen. Siitäkin huolimatta lapsi saattaa käyttäytyä edelleen hyvin. Lapsen hyvä käytös on todella laaja ja ikätasoinen käsite. Vastasyntynyt on hyvin primitiivisten vaistojen varassa ja toimii sen mukaan. Niin kutsuttu uhmaikä on vaihe, jonka jokainen lapsi käy tavallaan läpi. Se ei ole huonoa käytöstä. Isommalle lapselle saattaa iskeä tylsyys ja se saattaa näkyä. Ja sekin on lapselle ihan okei. Lapsen ei voi olettaa hallitsevan tunteitaan samalla tavalla kuin aikuisen. Lapsi ei ole valmis, vaan lapsi kasvaa ja kehittyy, kuten myös tunteiden hallinta ja käytöstavat. On mielestäni aika hankala ajatella miten lapsi voisikaan oppia toimimaan tietyllä tavalla, jos hänelle ei elämässään tule niitä mahdollisuuksia harjoitella. Vanhemman on tietenkin syytä toimia tahdikkaasti ja rauhoitella lasta jossain toisessa tilassa, mutta tunteitaan näyttävä lapsi ei tee sitä ilkeyttään tai käyttäytyäkseen huonosti. Tällainen ajatus nivoutuu mielestäni hyvin siihen, kun kysytään onko vauva tai lapsi kiltti. Kysymyksenä se on ihan tosi absurdi.

Minulle (tai meille) ei lapsettomat häät ole ajatuksena mikään ongelma. Morsiusparin ei myöskään kannata tehdä vieraidensa lapsista ongelmaa itselleen. Kun näitä lapsiin liittyviä hääkeskusteluita lukee, tulee väistämättä mieleen kaksi toivetta. Meillä jokaisella on lupa järjestää juuri näköisemme hääjuhla ja joillakin siihen eivät silloin lapset kuulu. Ensimmäisenä toivoisin ymmärrystä vanhempia kohtaan. Hääpäivä on todella merkityksellinen hääparille, mutta vanhempana joutuu aika usein laittamaan oman lapsen edun etusijalle. Kaikki eivät voi tai halua jättää kovin pientä lasta hoitoon. Raja on häilyvä ja meillä jokaisella se on eri. Toisilla ei ole turvaverkkoa ja jonkun lapsi ei huoli pulloa tai sitä ei haluta opettaa. Toiset meistä suojelevat pikkuvauvan kiintymyssuhdetta henkeen ja vereen. Jos päätät olla kutsumatta lasta, niin on hyvä huomioida, että silloin myös vanhempi saattaa jäädä juhlasta pois. Se ei johdu teistä, se johtuu lapsesta, ja on ehdottomasti punnittu lapsen edun mukainen päätös. Toinen toiveeni koskee sitä, miten asiasta vanhemman kanssa viestitään. Älä naamioi päätöstänne lapsettomista häistä sen taakse, että ajattelet vain heidän viihtymistään vieraana. Se on holhoavaa. Lapsi ei ole vanhemmalleen taakka. Päätös lapsettomista häistä lähtee yksinomaan teistä.