Tämä ei ehkä ole koko maailmaa vavisuttanut uutinen, mutta kotikaupungissani ja paikallislehdessä on kuhissut jo monta päivää: Vantaan kaupunki kieltäytyy tarjoamasta vegaanista ruokaa sitä syöville lapsille. Kahden äidin saamasta kieltävästä vastauksesta on syntynyt aikamoinen mylläkkä. Helsinkiläisissä päiväkodeissa vegaaniruokaa on alettu tarjota alkuvuodesta, eikä ihme - onhan asiaan ottanut kantaa jo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntakin. Meidän perheeseen kuuluu enemmän ja vähemmän sekasyöjiä. Itse pitkälti valitsen aina kasvisvaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Toki nyt, kun ruokavalio on imetyksen takia muutenkin rajoitettu, syön lihani vähän vähemmillä tunnontuskilla. Vaikken itse olekaan vegaani, en silti alkuunkaan ymmärrä tätä kaupungin linjausta tai sekasyöjien vouhkaamista.
Kommenttien kirjo vegaaniuutisoinnista on ollut arvatenkin aika laaja. Puolet kommentoijista eivät tunnu edes ymmärtävän mistä puhutaan, mutta kommentoivat silti, koska Sininen lenkki. Penätään lapsen oikeutta valita liha. Kuinka moni meistä sekasyöjistä oikeastaan on kysynyt lapsiltamme haluavatko he oikeasti syödä lihaa? Kuinka monen sekasyöjän lapsi oikeasti tietää mitä liha on ja mistä se tulee? Maaseudulla ja tai vaikkapa perheissä, joissa metsästetään, ovat tällaiset asiat varmaan enemmän itsestäänselvyyksiä. Väitän kuitenkin, että aika moni kaupunkilaislapsi ei ole niin kovin valistunut lautasellaan olevan jauhelihan alkuperästä. Esimerkiksi meillä käytiin taannoin keskustelua äidinmaidon ja sen toisen maidon erosta. Neljävuotiaamme maito tulee kuulemma purkista, ei äidin tissistä. Toki asiaa selvennettiin ja hän nyt tietää, että purkkiin maito tulee lehmä-äidin tissistä, mutta kyllähän se aikamoinen järkytys ensialkuun oli.
![]() |
Kuvan parsakaali ei liity tapaukseen |
Suomalainen maksaa satasen siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä
Kommenttien kirjo vegaaniuutisoinnista on ollut arvatenkin aika laaja. Puolet kommentoijista eivät tunnu edes ymmärtävän mistä puhutaan, mutta kommentoivat silti, koska Sininen lenkki. Penätään lapsen oikeutta valita liha. Kuinka moni meistä sekasyöjistä oikeastaan on kysynyt lapsiltamme haluavatko he oikeasti syödä lihaa? Kuinka monen sekasyöjän lapsi oikeasti tietää mitä liha on ja mistä se tulee? Maaseudulla ja tai vaikkapa perheissä, joissa metsästetään, ovat tällaiset asiat varmaan enemmän itsestäänselvyyksiä. Väitän kuitenkin, että aika moni kaupunkilaislapsi ei ole niin kovin valistunut lautasellaan olevan jauhelihan alkuperästä. Esimerkiksi meillä käytiin taannoin keskustelua äidinmaidon ja sen toisen maidon erosta. Neljävuotiaamme maito tulee kuulemma purkista, ei äidin tissistä. Toki asiaa selvennettiin ja hän nyt tietää, että purkkiin maito tulee lehmä-äidin tissistä, mutta kyllähän se aikamoinen järkytys ensialkuun oli.
Toinen ryhmä rinnastaa vegaaniuden mitä päättömämpiin muka-ideologisiin ja -eettisiin ratkaisuihin. "Saavatko minun lapseni nyt sitten pelkkää naudan sisäfilettä, jos perustan sen ympärille uskonnon?" Ei, eivät saa. Ei ole mitään eettistä perustetta syödä pelkkää sisäfilettä, eikä se varmaan ole kovin hyväksi terveydellekään. Toki sen taustalla voi olla ideologia syödä pelkkää lihaa ihan vain vegaanien ja kasvissyöjien kiusaksi. Harmi vaan, että sillä varmaan aiheuttaa moninkertaisesti hallaa itselleen. Erilaiset kasvisruokapäivät eivät myöskään ole peruste erilliselle liharuokapäivälle, sillä jokainen muu päivä on liharuokapäivä. Sekasyöjä kyllä pärjää, jos hän syö yhden kasvisaterian viikossa. Vegaanille se liharuoka on aika monella tapaa kova pala.
Joidenkin mielestä vegaaniruoka ei kuulu päiväkotiin, koska kyseessä on marginaaliryhmän. Niin pienelle joukolle ei tarvitse valmistaa mitään. Vedotaan siihen, että se teettää lisätöitä suurtalouskeittiöissä, joissa painiskellaan jo erilaisten allergiaruokavalioiden kanssa. On tietenkin totta, että erityisruokavalioiden suunnittelu ja valmistus vaativat valmistajilta aikaa ja perehtyneisyyttä. Minä en kuitenkaan näe vegaaniruokavaliota ja allergiaruokavaliota toisiaan poissulkevina, päinvastoin. Vegaaniruoka voi toimia hyvin esimerkiksi maito- tai kananmuna-allergisen lapsen ruoan pohjana, johon voidaan tarvittaessa lisätä se päivän ruoassa oleva liha.
Ja kun ensin on todettu miten kyseessä on vain marginaaliryhmä, marmatetaan samaan hengenvetoon, ettei yhteisistä veroeuroja saisi käyttää kalliin vegaaniruoan valmistukseen. Helsingissä on kokeiluperusteisesti päädytty arvioon, että vegaaniruoan lisälasku on vuositasolla 20000 euroa. Tällä summalla on kai tarkoitus ruokkia 50 vegaanilasta, joten jokainen voi laskea kuinka hurjista summista siis todellisuudessa on kyse. Vegaaniruokailijan osuus myös suhteessa pienenee, kun vegaaniruokaa syövien lasten osuus kasvaa. Ja jos ihan loppuun asti mietitään, niin kyseessä tosiaan ovat yhteiset veroeurot. Myös vegaanit joutuvat maksamaan veroja.
Ruoka herättää tunteita, ja tässä se taas nähdään. Kyseessä on kuitenkin jonkun toisen ruokavalio, ideologia ja elämäntapa. Se, että joku lapsi noudattaa päiväkodissakin vegaanista ruokavaliota, ei ole uhka yhdellekään sekasyöjälle, eikä sen silloin tulisi kutkuttaa yhdenkään sekasyöjän takapuolta. Mitäpä se suoraan sanottuna minulle kuuluu mitä naapurin lautasella on. Jos johonkin haluaa puuttua, niin se voisi olla vaikkapa sen oman lautasen sisältö. Esimerkiksi minun valintaani vähentää lihansyöntiä ovat vaikuttaneet juuri ne eläinteollisuuteen liittyvät ekologiset ja eettiset kysymykset. Ja huomaan etten juurikaan kaipaa esimerkiksi maitotuotteita, nyt kun ne ovat jo useamman kuukauden olleet poissa ruokavaliosta.
Me vanhemmat teemme aika paljon valintoja lapsen puolesta. Osa valinnoista on ideologisia ja osa vähän vähemmän ideologisia. Me päätämme annammeko lapsellemme rokoteohjelman mukaiset rokotteet. Me päätämme liitämmekö lapsemme kirkkoon. Me ainakin pyrimme vaikuttamaan lapsemme arvomaailmaan omalla esimerkillä ja omilla valinnoilla. Se, että lapsi syö vegaanista ruokaa vanhempiensa valinnasta ei tietenkään tarkoita sitä, että hän välttämättä olisi vegaani aikuisena. Myöhemmin hän saattaa valita toisin. Niin on tehnyt aika moni (entinen) sekasyöjäkin.
Minun verorahani - Kallis vegaaniruoka
Joidenkin mielestä vegaaniruoka ei kuulu päiväkotiin, koska kyseessä on marginaaliryhmän. Niin pienelle joukolle ei tarvitse valmistaa mitään. Vedotaan siihen, että se teettää lisätöitä suurtalouskeittiöissä, joissa painiskellaan jo erilaisten allergiaruokavalioiden kanssa. On tietenkin totta, että erityisruokavalioiden suunnittelu ja valmistus vaativat valmistajilta aikaa ja perehtyneisyyttä. Minä en kuitenkaan näe vegaaniruokavaliota ja allergiaruokavaliota toisiaan poissulkevina, päinvastoin. Vegaaniruoka voi toimia hyvin esimerkiksi maito- tai kananmuna-allergisen lapsen ruoan pohjana, johon voidaan tarvittaessa lisätä se päivän ruoassa oleva liha.
Ja kun ensin on todettu miten kyseessä on vain marginaaliryhmä, marmatetaan samaan hengenvetoon, ettei yhteisistä veroeuroja saisi käyttää kalliin vegaaniruoan valmistukseen. Helsingissä on kokeiluperusteisesti päädytty arvioon, että vegaaniruoan lisälasku on vuositasolla 20000 euroa. Tällä summalla on kai tarkoitus ruokkia 50 vegaanilasta, joten jokainen voi laskea kuinka hurjista summista siis todellisuudessa on kyse. Vegaaniruokailijan osuus myös suhteessa pienenee, kun vegaaniruokaa syövien lasten osuus kasvaa. Ja jos ihan loppuun asti mietitään, niin kyseessä tosiaan ovat yhteiset veroeurot. Myös vegaanit joutuvat maksamaan veroja.
Elä ja anna elää (mutta älä lakkaa valistamasta)
Ruoka herättää tunteita, ja tässä se taas nähdään. Kyseessä on kuitenkin jonkun toisen ruokavalio, ideologia ja elämäntapa. Se, että joku lapsi noudattaa päiväkodissakin vegaanista ruokavaliota, ei ole uhka yhdellekään sekasyöjälle, eikä sen silloin tulisi kutkuttaa yhdenkään sekasyöjän takapuolta. Mitäpä se suoraan sanottuna minulle kuuluu mitä naapurin lautasella on. Jos johonkin haluaa puuttua, niin se voisi olla vaikkapa sen oman lautasen sisältö. Esimerkiksi minun valintaani vähentää lihansyöntiä ovat vaikuttaneet juuri ne eläinteollisuuteen liittyvät ekologiset ja eettiset kysymykset. Ja huomaan etten juurikaan kaipaa esimerkiksi maitotuotteita, nyt kun ne ovat jo useamman kuukauden olleet poissa ruokavaliosta.
Me vanhemmat teemme aika paljon valintoja lapsen puolesta. Osa valinnoista on ideologisia ja osa vähän vähemmän ideologisia. Me päätämme annammeko lapsellemme rokoteohjelman mukaiset rokotteet. Me päätämme liitämmekö lapsemme kirkkoon. Me ainakin pyrimme vaikuttamaan lapsemme arvomaailmaan omalla esimerkillä ja omilla valinnoilla. Se, että lapsi syö vegaanista ruokaa vanhempiensa valinnasta ei tietenkään tarkoita sitä, että hän välttämättä olisi vegaani aikuisena. Myöhemmin hän saattaa valita toisin. Niin on tehnyt aika moni (entinen) sekasyöjäkin.
Asian nostattama kohu on kantautunut jo tänne pohjoiseenkin. Onpa kummallinen linjaus. Joku perusteli tätä myös sillä, että lapsi ei saa riittäviä kasvun edellyttämiä aineksia vegeruuasta. Hmmm. Toivottavasti tilanne muuttuu. -Katta /Arki(paska)ruokaa
VastaaPoistaJos syö kovin yksipuolisesti, niin voihan asia tosiaan olla niin. Tietty se pätee myös liharuoissa. Saas nähdä, ehkäpä muuttuu 😊
PoistaItselläni on moniallergiset lapset ja vegaaniruoka ei ole kenellekkään koskaan sopinut, koska ovat moniallergisia. Johtuen siitä syystä, että esimerkiksi koulujen vegaaniruoka on lähinnä soija ja palkokasvipainotteista, jota suurinosa allergisista ei voi syödä. Allergisten pitää huomioida myös ristikkäiset allergiat, esimerkiksi siitepölyallergiaa sairastava ei voi syödä maapähkinöitä. Allertigoille rakennetaan se oma ruoka, ei siis voida valitettavasti käyttää vegaaniruokaa pohjana, niin hyvältä kuin se kuulostaa.
VastaaPoistaNyt taisit ymmärtää jotain hieman väärin. Minähän en missään nimessä tarkoittanut, että vegaaniruoka toimii _kaiken_ allergiaruoan pohjana, vaan voi parhaimmillaan toimia. Allergioita on erilaisia, kuten on herkkyyksiäkin. Kaikki eivät reagoi ristiallergioihin. Usko tai älä, mutta en minä huvin vuoksi imetysdieetillä ole.
PoistaJa tähän nyt vaikka esimerkkinä, että kun meillä on munaton ja maidoton ruoka, on se vegaaninen ja saattaa sopia niille, jotka ovat näille allergisia. Luonnollisesti muut allergiat huolellisesti huomioiden. Jos ruoassa on soijaa, niin ei se tietenkään kaikille maito- ja muna-allergisille sovi.
PoistaTää on kyllä monipiippuinen juttu. Toisaalta tuntuu että itsestäänselvästi jokaisen pitäis saada itselle sopivaa ruokaa, mut sit käytännössä ymmärrän sitä toistakin puolta, et johonkin niitä rajoja on vedettävä eikä jokaiselle pystytä erikseen ruokaa räätälöimään jos nyt kaikki niin haluaisivat. Ja tämä ajatus siis koskien muita kuin allergiaruokavalioita.
VastaaPoistaAivan! Musta onkin aika iso ero mitä ja miksi räätälöidään. Monet ideologiat otetaan kouluissa ja päiväkodeissa huomioon, musta vegaaniruokavalio menee samaan kastiin. Kasvisruoan (ei siis nyt just välttämättä vegaanisen ruoan) lisääminen ylipäätään olisi kaikella tavalla kestävä ratkaisu.
PoistaMä olen kohusta ehkä sivukorvalla kuullut, mutta en ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt, koska se ei minua kosketa (jo ihansen takia, että asun niin kaukana :D) - nyt tuli mieleeni etten tiedä itseasiassa mikä Joensuussa lienee asian suhteen linjaus.. Kasvisruokaa ehdottomasti pitäisi joka tapauksessa mielestäni lisätä niin päiväkoteihin kuin kouluihinkin.
VastaaPoistaNo siis ei tämä minullekaan mikään henkilökohtainen asia ole, ollaan kaikki sekaaneita. Kotona toki tehdään vähintään kerran viikossa se kasvisruoka.
PoistaLuulen, että monessakaan paikassa ei vielä vegaanista ruokaa saa. Tosin ihmettelen, että miten perheet sitten järjestävät ruokailun, jos omien eväidenkin vieminen kielletään?