Tämä ei ehkä ole koko maailmaa vavisuttanut uutinen, mutta kotikaupungissani ja paikallislehdessä on kuhissut jo monta päivää: Vantaan kaupunki kieltäytyy tarjoamasta vegaanista ruokaa sitä syöville lapsille. Kahden äidin saamasta kieltävästä vastauksesta on syntynyt aikamoinen mylläkkä. Helsinkiläisissä päiväkodeissa vegaaniruokaa on alettu tarjota alkuvuodesta, eikä ihme - onhan asiaan ottanut kantaa jo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntakin. Meidän perheeseen kuuluu enemmän ja vähemmän sekasyöjiä. Itse pitkälti valitsen aina kasvisvaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Toki nyt, kun ruokavalio on imetyksen takia muutenkin rajoitettu, syön lihani vähän vähemmillä tunnontuskilla. Vaikken itse olekaan vegaani, en silti alkuunkaan ymmärrä tätä kaupungin linjausta tai sekasyöjien vouhkaamista.
Kuvan parsakaali ei liity tapaukseen

Suomalainen maksaa satasen siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä


Kommenttien kirjo vegaaniuutisoinnista on ollut arvatenkin aika laaja. Puolet kommentoijista eivät tunnu edes ymmärtävän mistä puhutaan, mutta kommentoivat silti, koska Sininen lenkki. Penätään lapsen oikeutta valita liha. Kuinka moni meistä sekasyöjistä oikeastaan on kysynyt lapsiltamme haluavatko he oikeasti syödä lihaa? Kuinka monen sekasyöjän lapsi oikeasti tietää mitä liha on ja mistä se tulee? Maaseudulla ja tai vaikkapa perheissä, joissa metsästetään, ovat tällaiset asiat varmaan enemmän itsestäänselvyyksiä. Väitän kuitenkin, että aika moni kaupunkilaislapsi ei ole niin kovin valistunut lautasellaan olevan jauhelihan alkuperästä. Esimerkiksi meillä käytiin taannoin keskustelua äidinmaidon ja sen toisen maidon erosta. Neljävuotiaamme maito tulee kuulemma purkista, ei äidin tissistä. Toki asiaa selvennettiin ja hän nyt tietää, että purkkiin maito tulee lehmä-äidin tissistä, mutta kyllähän se aikamoinen järkytys ensialkuun oli.

Toinen ryhmä rinnastaa vegaaniuden mitä päättömämpiin muka-ideologisiin ja -eettisiin ratkaisuihin. "Saavatko minun lapseni nyt sitten pelkkää naudan sisäfilettä, jos perustan sen ympärille uskonnon?" Ei, eivät saa. Ei ole mitään eettistä perustetta syödä pelkkää sisäfilettä, eikä se varmaan ole kovin hyväksi terveydellekään. Toki sen taustalla voi olla ideologia syödä pelkkää lihaa ihan vain vegaanien ja kasvissyöjien kiusaksi. Harmi vaan, että sillä varmaan aiheuttaa moninkertaisesti hallaa itselleen. Erilaiset kasvisruokapäivät eivät myöskään ole peruste erilliselle liharuokapäivälle, sillä jokainen muu päivä on liharuokapäivä. Sekasyöjä kyllä pärjää, jos hän syö yhden kasvisaterian viikossa. Vegaanille se liharuoka on aika monella tapaa kova pala.

Minun verorahani - Kallis vegaaniruoka


Joidenkin mielestä vegaaniruoka ei kuulu päiväkotiin, koska kyseessä on marginaaliryhmän. Niin pienelle joukolle ei tarvitse valmistaa mitään. Vedotaan siihen, että se teettää lisätöitä suurtalouskeittiöissä, joissa painiskellaan jo erilaisten allergiaruokavalioiden kanssa. On tietenkin totta, että erityisruokavalioiden suunnittelu ja valmistus vaativat valmistajilta aikaa ja perehtyneisyyttä. Minä en kuitenkaan näe vegaaniruokavaliota ja allergiaruokavaliota toisiaan poissulkevina, päinvastoin. Vegaaniruoka voi toimia hyvin esimerkiksi maito- tai kananmuna-allergisen lapsen ruoan pohjana, johon voidaan tarvittaessa lisätä se päivän ruoassa oleva liha.

Ja kun ensin on todettu miten kyseessä on vain marginaaliryhmä, marmatetaan samaan hengenvetoon, ettei yhteisistä veroeuroja saisi käyttää kalliin vegaaniruoan valmistukseen. Helsingissä on kokeiluperusteisesti päädytty arvioon, että vegaaniruoan lisälasku on vuositasolla 20000 euroa. Tällä summalla on kai tarkoitus ruokkia 50 vegaanilasta, joten jokainen voi laskea kuinka hurjista summista siis todellisuudessa on kyse. Vegaaniruokailijan osuus myös suhteessa pienenee, kun vegaaniruokaa syövien lasten osuus kasvaa. Ja jos ihan loppuun asti mietitään, niin kyseessä tosiaan ovat yhteiset veroeurot. Myös vegaanit joutuvat maksamaan veroja.

Elä ja anna elää (mutta älä lakkaa valistamasta)


Ruoka herättää tunteita, ja tässä se taas nähdään. Kyseessä on kuitenkin jonkun toisen ruokavalio, ideologia ja elämäntapa. Se, että joku lapsi noudattaa päiväkodissakin vegaanista ruokavaliota, ei ole uhka yhdellekään sekasyöjälle, eikä sen silloin tulisi kutkuttaa yhdenkään sekasyöjän takapuolta. Mitäpä se suoraan sanottuna minulle kuuluu mitä naapurin lautasella on. Jos johonkin haluaa puuttua, niin se voisi olla vaikkapa sen oman lautasen sisältö. Esimerkiksi minun valintaani vähentää lihansyöntiä ovat vaikuttaneet juuri ne eläinteollisuuteen liittyvät ekologiset ja eettiset kysymykset. Ja huomaan etten juurikaan kaipaa esimerkiksi maitotuotteita, nyt kun ne ovat jo useamman kuukauden olleet poissa ruokavaliosta.

Me vanhemmat teemme aika paljon valintoja lapsen puolesta. Osa valinnoista on ideologisia ja osa vähän vähemmän ideologisia. Me päätämme annammeko lapsellemme rokoteohjelman mukaiset rokotteet. Me päätämme liitämmekö lapsemme kirkkoon. Me ainakin pyrimme vaikuttamaan lapsemme arvomaailmaan omalla esimerkillä ja omilla valinnoilla. Se, että lapsi syö vegaanista ruokaa vanhempiensa valinnasta ei tietenkään tarkoita sitä, että hän välttämättä olisi vegaani aikuisena. Myöhemmin hän saattaa valita toisin. Niin on tehnyt aika moni (entinen) sekasyöjäkin.